Kysymys elämästä ja kuolemasta (A Matter of Life and Death, 1946)

Kysymys elämästä ja kuolemasta (A Matter of Life and Death, 1946) on parhaillaan katsottavissa Yle Areenassa. Kirjoitin Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin ohjauksesta blogiini viimeksi kymmenen vuotta sitten, enkä toista noita ajatuksia enää tässä. Nyt kun elokuvan katsoi pitkän ajan jälkeen, huomio kiinnittyi siihen intesiteettiin, jolla tarina alkaa. Peter D. Carter (David Niven) on palavassa lentokoneessa, etenemässä kohti vääjäämätöntä tuhoa, kun hän käy radioteitse keskustelun tuntemattoman Junen (Kim Hunter) kanssa. Kamera tuntuu siirtyvän otos otokselta lähemmäs henkilöitä samaan aikaan, kun tunteiden vuorovaikutus tiivistyy. Tumma varjo Junen kasvoilla peittää vähitellen hänen silmänsä, kun valkenee, miten epätoivoinen Peterin tilanne on. Hämmästyttävän lyhyessä ajassa Powell ja Pressburger onnistuvat tekemään satunnaisesta keskustelusta vakuuttavan aloituksen draamalle, rakkaudelle, joka kantaa elokuvan viime metreille asti.

Kysymys elämästä ja kuolemasta taiteilee kerronnan keinojen parissa. Se tuo mieleen monet muut 1940-luvun lopun ja 1950-luvun elokuvat, joissa sivutaan kuolemaa ja kuolemanjälkeistä elämää. Powellin ja Pressburgerin tulkinta syntyi välittömästi toisen maailmansodan jälkeen, tilanteessa, jossa kuolema ja sen muisto olivat kouriintuntuvasti läsnä. Ohjaajien mielikuvituksellisessa visiossa nimenomaan sotilaat tuntuvat jonottavan tuonpuoleiseen, tuntemattomaan maailmaan, jonne historia on heidät viskannut. Kysymys elämästä ja kuolemasta kuuluu niihin harvoihin elokuviin, joissa käytetään sekä mustavalkoista että värillistä filmiä. Kun väri oli ollut fantasian ja mielikuvituksen tunnusmerkki, Powellin ja Pressburgerin käsissä nykyhetki elää väreissä, kun taas tuonpuoleinen on mustavalkoista. Ehkäpä tämä jollakin tavoin kytkeytyy myös elokuvan optimismiin, siihen että kuolema on voitettavissa ja että tulevaisuus voi olla ennalta-arvaamaton.