Kun kissa tulee (Až přijde kocour, 1963)

MUBI tarjoaa parhaillaan katsojilleen Vojtěch Jasnýn hämmästyttävää elokuvaa Kun kissa tulee (Až přijde kocour, 1963). Aikanaan teos sai Cannesissa juryn erikoispalkinnon, ja se tuotiin ensi-iltaan myös Suomessa maaliskuussa 1964. Elokuva nähtiin kuitenkin jo tammikuussa tšekkoslovakialaisen elokuvan tapahtumassa, jossa vierailivat sekä ohjaaja Jasný että naispääosaa esittänyt Emília Vášáryová. Elokuva-aitta kirjoitti, että elokuva oli ”aivan verraton fantasia kissasta, joka saa ihmiset näyttämään eri värisiltä, rakastuneet punaisilta, vilpistelijät sinipunaisilta, jne.” Elokuvaa kutsuttiin lehdistössä paitsi fantasiaksi myös baletiksi ja satiiriksi. Ehkäpä luokittelun vaikeus kuvastaa parhaiten itse teosta: se on omintakeinen ja kuriton kokonaisuus.

Aloitusjaksollaan Kun kissa tulee asettaa kerronnalle lähtökohdan. Oliva (Jan Werich) on tarinan kertoja, joka kellotornista tarkastelee kaupungin elämää ja nostaa esille yksityiskohtia. Samalla kerronta saa lievästi vieraantuneen, metaelokuvallisen sävyn. Outouden tunnetta herättää kohtaus torilla, jossa koulun rehtori (Jiří Sovák) ampuu häikäilemättömästi taivaalla liihottavan kattohaikaran, vain saadakseen sen täytettynä koulunsa kokoelmiin. Elokuvan suhde eläimiin herättää muutoinkin kysymyksiä! Rehtorin alaisiin kuuluu Robert (Vlastimil Brodský), joka opettaa lapsia luovuuteen, esimiehensä vastusteluista piittaamatta. Oliva saapuu malliksi kuvaamataidon tunnille ja alkaa kertoa erikoista tarinaa taikurista (Jan Werich kaksoisroolissa), Diana-neidosta (Emília Vášáryová) ja mystisestä kissasta, joka käyttää aurinkolaseja.

Samalla kun Oliva kertoo tarinaansa, fiktio muuttuu todeksi ja taikuri saapuu kaupunkiin. Taikurin kissalla on erikoinen kyky: se näkee ihmiset värillisinä, tunteiden mukaan. Yhtäkkiä kaupungin väki näyttäytyy punaisina, keltaisina, violetteina, harmaina... Värienkäyttö on hämmästyttävää ja poikkeuksellista. Elokuvassa on ripaus Hollywood-musikaalien tuntua, mutta samalla lopputulos on avantgardinistinen. Kun kissa tulee on nautinnollinen juuri erikoisuudessaan, siinä tavassa, jolla se yhdistää satuelokuvan, fantasian ja uuden aallon keinoja.