Takki ja liivit pois (1939)

Jorma Nortimo (1906–1958) on jättänyt lähtemättömän jälkeen suomalaisen elokuvakomedian historiaan farssiohjauksellaan Rovaniemen markkinoilla (1951). Nortimolla oli vankka teatteritausta, niin Ylioppilasteatterista kuin myöhemmin Turun kaupunginteatterista, mutta hän oli myös elokuvanäyttelijä ja -ohjaaja jo 1930-luvulta lähtien. Ohjaajana hän aloitti draamoilla Syyllisiäkö? (1938) ja Halveksittu (1939). Komedia Takki ja liivit pois (1939) oli hänen kolmas ohjauksensa ja ensimmäinen komediansa. Pohjana oli Agapetuksen näytelmä Onnellinen Sakari (1932), joka oli menestynyt Kansallisteatterin näyttämällä pääroolissaan Aku Korhonen.  Takki ja liivit pois oli Suomen Filmiteollisuuden 22. elokuva, ja tähän myös alku viittaa: katsoja näkee ensimmäisissä kuvissa auton, joka perässä on SF-laatta ja rekisterinumerona A-22.

Aku Korhonen ei ehkä ole kaikkein katu-uskottavin kirurgian professorina, mutta hänen esittämänsä Sakari Vartio on riemastuttava hahmo. Vastaanotollaan hän toimii boheemisti, vilkaisee potilaitaan nopeasti ja sanoo: ”Tulkaa pian uudestaan. Se on sata markkaa.” Takki ja liivit pois esittelee päähenkilönä arkielämästä vieraantuneen mutta herttaisen professorin, ja tuota pikaa toinenkin akateeminen hahmo astuu esiin, kun Kiinan-matkalta saapuu sosiologian professori Kalle Sorjamaa (Kaarlo Angerkoski), jota kutsutaan ”Kiinan Kalleksi”. Kiinalla on elokuvassa muutoinkin painoarvoa. Onkohan tämä ensimmäisiä kotimaisia elokuvia, joissa kiinalaiseen kulttuuriin viitataan kantavana aiheena? Sakari Vartion tytär Ilona (Sirkka Sipilä) ujuttautuu teatteripiireihin ja vie mukanaan isänsä nuoruudennäytelmän Mandariinin vankina. Teatterin johtaja Alfons Kukkaketo (Toppo Elonperä) muuttaa näytelmän nimeksi Seikkailu kaukomailla, mutta teksti on kokonaan Vartion kynästä, mikä hänelle lopulta valkeneekin. Akateemisista viittauksista voi vielä mainita loistavan lääketieteen professorien kostean illallisen, jossa kuunnellaan tieteellistä esitelmää!

Perheen musta lammas (1941)

Ylioppilasteatterin ja Turun kaupunginteatterin johtajana työskennellyt Jorma Nortimo (1906–1958) muistetaan ennen kaikkea Rovaniemen markkinoiden (1951) sujuvana ohjaajana, mutta hän näytteli, käsikirjoitti ja ohjasi 30-luvulta lähtien. Perheen musta lammas (1941) perustui Moskovassa vuonna 1903 syntyneen suomenruotsalaisen kirjailijan Melita Tångin romaaniin Mörk punkt, joka oli ilmestynyt vuonna 1934 ja josta Nortimo itse teki käsikirjoituksen. Perheen musta lammas ei useinkaan nouse esiin kotimaisen elokuvan kaanonissa, mutta se on onnistunut komedia, joka tyylillisesti ammentaa niin yhdysvaltalaisista kuin saksalaisistakin aikalaiskomedioista.

Tarinan päähenkilö on Raili Wirma (Sirkka Sipilä), joka pakenee ankaran tätikolmikkonsa luota ja ajautuu väärinkäsityksiin ja vaikeuksiin. Itsenäinen elämä ei ota luistaakseen, ja kaiken päätteeksi Raili joutuu taiteilija Erkki Rautian (Joel Rinne) kiristämäksi. Pelastavaksi enkeliksi osoittautuu varatuomari Olli Paaso (Eino Kaipainen), kuten oheisesta kuvasta voi nähdä. Perheen musta lammas on, uskaltaisin väittää, suomalaisen ristiinpukeutumiskomedian klassikko, tai ainakin sen pitäisi olla. Itsenäisyyttä tavoitellessaan Raili pukeutuu pojaksi, hieman samaan tapaan kuin tapahtuu Reinhold Schünzelin legendaarisessa Viktorissa ja Viktoriassa (Viktor und Viktoria, 1933), joka oli muuten nähty Suomessakin keväällä 1934. Naiset tuntevat vetoa pojaksi pukeutunutta Railia kohtaan, joka päättelee: ”Minulla onkin parempi onni rakkaudessa poikana kuin tyttönä.” Elokuvan sivurooleista täytyy mainita Siiri Angerkoski operettiin hurmaantuneena Sallina.

Rovaniemen markkinoilla (1951)

Tänään en enää päässyt Suomalaisen elokuvan festivaaleille - miksei siis voisi pitää omia juhlia ja katsoa todellisen kulttiklassikon? Jorma Nortimon Rovaniemen markkinoita voisi varmaan moittia monestakin seikasta, mutta se on turhaa, koska kaikki on kuitenkin kohdallaan. Helismaan vuoropuhelu on lopultakin kekseliästä, ehkä outoakin. Mieleen jää kaksi kohtausta. Severi, Julle ja Roope ostavat ränsistyneen kultakaivoksen Vuotuan Villeltä. Roope ironisoi: onhan siellä televisio, jääkaappi ja pistorasia. Vuonna 1950 televisio oli nähty vasta Stockmannin näyteikkunassa! Teknologiaa ei kojusta löydy vaan Muhoksen Mimmi, jonka sisääntulo elokuvaan on mieleenpainuva. Erikoista Helismaa-dialogia löytyy markkinakohtauksesta. Severi sysää nahjustelevan kampamyyjän sivuun ja alkaa myyntitouhun. Hän taivuttelee kampaa (olisiko täikampa?) ja lohkaisee: "Tässähän lukee 'Made in Germany'. Se tarkoittaa laillinen mestaus."