18. heinäkuuta 2024
Viimeinen apassi (Apache, 1954)
14. heinäkuuta 2024
Pianisti (The Pianist, 2002)
11. heinäkuuta 2024
Mandy – elämä alkaa huomenna (Mandy, 1952)
Mandy – elämä alkaa huomenna alkaa kuvaamalla avioparin Christine (Phyllis Calvert) ja Harry (Terence Morgan) Garlandin elämää. Heillä on pieni tytär Mandy (Mandy Miller), jonka käyttäytymiseen vanhemmat alkavat vähitellen kiinnittää huomiota. Ensin syntyy epäilyjä ja aavistuksia, mutta lopulta vanhemmille valkenee, että Mandyllä on synnynnäinen kuulovamma. Mackendrickin ohjaustyö on parhaimmillaan näiden aavistusten kuvauksessa, mutta myös niissä tavoissa, joilla elokuva tavoittaa Mandyn ulkopuolisuuden ja ne pelot, joita hän kokee kohdatessaan muita ihmisiä kodin ulkopuolella.
Kiinnostavinta elokuvassa on se tapa, jolla Mandyn kokemusmaailmaa kuvataan. Sen sijaan elokuva harhautuu välillä liiaksikin kolmiodraaman puolelle, kun Harry alkaa tuntea mustasukkaisuutta Mandyn opettajaa Dick Searlea (Jack Hawkins) kohtaan. Mackendrickin elokuva voidaan asettaa myös osaksi laajempaa kuurojen koulutuksesta käytyä keskustelua. Mandyn äiti Christine pitää alusta lähtien koulutusta tärkeänä. Alkuvaiheessa perheessä on kotiopettaja, joka opettaa Mandylle viittomakieltä. Tämä ohitetaan vanhanaikaisena ja marginaalisena. Sen sijaan nykyaikaisena esitetään oralismiin perustuvaa opetusta, jossa kuurojen lasten on opittava lukemaan huulilta ja muodostamaan sanoja, vaikka itse eivät kuulekaan. Juuri tämä antaa elokuvalle lopulta häiritsevän sävyn: Mackendrick ohittaa tosiasian, että viittomakieli voi olla äidinkieli ja esittää välttämättömänä oralismiin perustuvan koulutuksen.
8. heinäkuuta 2024
Menestyksen huuma (Sweet Smell of Success, 1957)
Herrasmieshuijarit (Dirty Rotten Scoundrels, 1988)
7. heinäkuuta 2024
Afrikan kuningatar (The African Queen, 1951)
Afrikan kuningatar on niittänyt mainetta Humphrey Bogartin ja Katherine Hepburnin yhteisesiintymisenä, ja myös John Hustonin tuotannossa elokuvalla on erityisrooli. Bogart sai omasta osuudestaan Oscarin, Hepburn ja Huston Oscar-ehdokkuuden. Vaikka elokuva on tullut moneen kertaan katsottua, se viehättää edelleen.
Afrikan kuningatar on siinä mielessä poikkeuksellinen Hollywood-elokuva, että sitä kuvattiin Afrikassa, sekä Ugandassa että Kongossa. Tosin monia kohtauksia toteutettiin taustaprojektion avulla studiossa Lontoossa. Kuvaukset Afrikassa olivat rankkoja, ja kerrotaan, että kuvausryhmästä monet sairastuivat punatautiin. Hepburn oli sairaana kuvausten aikana ja pystyi hädin tuskin suoriutumaan repliikeistään. Bogart ja Huston puolestaan joivat viskiä kohtuuttomasti, mikä ärsytti Hepburnia. Kaikesta kaaoksesta huolimatta lopputulos on onnistunut ja sujuva. Afrikan kuningattaresta huokuu se ankara ruumiillisuus, joka kuvaustilanteisiin liittyi, ja ehkä juuri tässä fyysisyydessä on elokuvan voima. Tutkin tällä kertaa tarkasti kuuluisaa karttakohtausta, joka sivuaa Suomea: elokuvan alkupuolella päähenkilöt tutkivat karttaa, jossa on sellaisia paikannimiä kuin Omena ja Talvi!Godzilla Minus One (2023)
Elokuvan keskushenkilö on kamikaze-lentäjä Kōichi Shikishima (Ryunosuke Kamiki), joka alussa, vuonna 1945, rantautuu Odon saarelle. Hän väittää, että lentokoneessa on ollut teknistä vikaa ja on siten vetäytynyt kamikazen tehtävästä ja kohtalosta. Häpeän tunteen peittää öinen hyökkäys, kun saarta alkaa terrorisoida jättiläismäinen hirviö, joka yhtäkkiä kohoaa merestä. Pian Shikishima palaa kotiinsa Tokioon, joka on pommitusten runtelema. Hänen vanhempansa ovat kuolleet, ja hän tutustuu Noriko Ōishiin (Minami Hamabe), joka on myös menettänyt vanhempansa toisen maailmansodan kurimuksessa. Shikishimaa painavat sekä kamikaze-kunnian pettäminen että Odo-saaren karmea kokemus.
Godzilla Minus One onnistuu palauttamaan Godzilla-elokuvien perinteen toisen maailmansodan ahdistukseen ja traumaan. Jos hirviö oli radioaktiivisen säteilyn synnyttämä mutaatio, Yamazakin elokuvallisessa tulkinnassa huomio kiinnittyy siihen surulliseen ilmapiiriin, joka atomivoiman aiheuttama totaalinen tuho ja hävitty sota ovat jättäneet. Taistelu godzillaa vastaan on kunnianpalautus paitsi Shikishimalle myös yhteisölle, joka etsii elämälleen tarkoitusta. Kiinnostava on lopun puhe, jossa ennen ratkaisevaa taitelua korostetaan sitä, miten yhteiseen ponnistukseen voidaan lähteä uhraamatta ketään. Shikishima on valmis toteuttamaan kamikaze-lentäjän tehtävänsä, josta hän aiemmin oli paennut, mutta maailma on nytkähtänyt ratkaisevasti eteenpäin.