Asterix ja aarnikotka (2021)

Didier Conrad ja Jean-Yves Ferri ovat vuodesta 2013 asti jatkaneet Goscinnyn ja Uderzon perintöä ja julkaisseet jo viidennen yhteisen Asterix-albuminsa. Asterix ja aarnikotka (Astérix et le Grifon) ilmestyi vuonna 2021. Goscinnyn ja Uderzon aikana tarinat sijoittuivat joko pieneen gallialaiseen kylään, jonne roomalaiset yrittävät voimalla ja viekkaudella päästä, tai kaukomaille, Rooman ohella Egyptiin, Britanniaan, Espanjaan ja jopa Pohjois-Amerikkaan. Conrad ja Ferri hyödyntävät tuoreessa albumissa uutta ilmansuuntaa, idän Barbaricumia, tuntematonta seutua, jonka elämästä ”sivistyneessä” maailmassa kerrotaan vain sadunhohtoisia tarinoita. Albumin alussa itse Julius Caesar kiinnostuu myyttisestä aarnikotkasta ja lähettää retkikunnan tuomaan eläin Roomaan kansan ihmeteltäväksi. Silloin hän voisi toden teolla tulla ”työväen keisariksi”. No, keisarihan Caesar ei ollut, joten ilmaisu tuntuu onnahtavalta. 

Didier Conradin piirrosjälki on sinänsä vakuuttavaa ja tuo mieleen Albert Uderzon tyylin. Vaikka Conradin ja Ferrin työskentelyssä visuaalisuus on ollut käsikirjoitusta onnistuneempaa, jäin tällä kertaa pohtimaan, miksei albumissa ole enempää sellaista nokkeluutta, jota jäisi yksittäisen kuvan tai ruudun kohdalla pohtimaan. Asterix ja aarnikotka on samanaikaisesti täyteen pakattu ja jollakin tapaa tyhjä. Sarmaattien maille sijoittuva albumi on kaikesta päätellen käsikirjoitettu ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, ja voin kuvitella, mitä kaikkea tarinaan olisi voinut vielä ujuttaa. Ajankohtaisuuksia toki riittää muutoinkin: koronan aikakauteen viittaa kuva, jossa legioonalaiset etenevät ja joku huutaa: ”Turvavälit! Pitäkää turvavälit!” Eräs legioonalainen on nimeltään Feicneus, ja hän kertoo matkan edetessä kaikenlaista ”epätotuutta” – mitä se sitten roomalaisajan kontekstissa voisikaan tarkoittaa. Aarnikotkan etsintää lukiessani mietin, että ehkä se on kirjoitettu liiankin suoraviivaiseksi seikkailutarinaksi. Voisiko Ferri jatkossa luoda jännitettä hyödyntämällä useita tapahtumapaikkoja ja rinnakkaisia kehityslinjoja? Tai voisiko asetelmia vähän mutkistaa esimerkiksi takautumin, joita Goscinny aikanaan käytti.