30. joulukuuta 2012

Kysymys elämästä ja kuolemasta (1946)

YLE Teema esitti kahdentoista vuoden tauon jälkeen Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin fantastisen draaman Kysymys elämästä ja kuolemasta (A Matter of Life and Death, 1946). Yhdysvalloissa elokuva meni levitykseen nimellä Stairway to Heaven, mikä ärsytti Powellia ja Pressburgeria, sillä he eivät halunneet puhua taivaasta tai tuonpuoleisesta. Ilmeisesti sikäläinen levitysyhtiö karsasti kuoleman mainitsemista elokuvan nimessä, sillä päättynyt sota oli tuoreessa muistissa. Powellin ja Pressburgerin elokuva alkaa kosmisillä näkymillä, jonka jälkeen tarina siirtyy putoamassa olevaan pommikoneeseen. Brittiläinen kapteerni Peter D. Carter (David Niven) ottaa radioyhteyden ukomaailmaan ja käy keskustelun amerikkalaisen neidon, Junen (Kim Hunter), kanssa. Peter hyppää ilman laskuvarjoa mutta jää jostakin kumman syystä henkiin. Värillisesti kuvatusta nyt-hetkestä siirrytään mustavalkoiseen ”toiseen maailmaan”, jonka kirjanpidon mukaan Peterin pitäisi olla kuollut. Päähenkilö on jäänyt elämän ja kuoleman välille ja joutuu anomaan lisäaikaa elämälleen. Powell ja Pressburger rakensivat elokuvan tavalla, joka mahdollistaa sekä fantastisen että realistisen tulkinnan. Fantasian maailmassa toisen maailmansodan viime hetkillä lukemattomat uhrit ovat siirtyneet toiseen maailmaan, modernistisen terminaalin kautta. Realistisessa tulkinnassa taas kaikki on Peterin hallusinaatiota, jonka pommikoneen tuhoutuminen ja putoaminen ovat aiheuttaneet.

Kysymys elämästä ja kuolemasta tuo fantasian kautta sodan kärsimykset kouriintuntuvasti esiin. Sotaa ei juurikaan suoraan kommentoida, mutta kuolleiden sielujen armeijat lopun oikeudenkäyntikohtauksessa puhuvat karua kieltään. (Saksalaisia univormuja ei tosin yleisössä näy. Missä lienevät ne sielut?) Samalla elokuva tuntuu vertauskuvallisesti tekevän tiliä brittiläisen kulttuurin tilasta. Oikeudenkäynnissä syyttäjänä toimii 1700-luvulla brittien luodista kuollut Abraham Farlan (Raymond Massey), ja jury tuo esiin koloniaalisen imperiumin synnit. Ratkaisuksi nousee kuitenkin ylirajainen rakkaus, ja tuntuu siltä, että menneisyyden rikokset eivät voi estää rakkautta saamasta uutta mahdollisuutta.

Kysymys elämästä ja kuolemasta on vertauskuvallisuudessaan osa vanhempaa eurooppalaista perinnettä, ja sen kaukaisia sukulaisia ovat Jokamies- ja Faust-muunnelmat. Tämä metakertomuksellisuus tuo mieleen vaikkapa René Clairin elokuvat Paholaisen kauneus (La beauté du diable, 1950) ja Yön kaunottaret (Les belles de nuit, 1952). Mieleen tulevat myös sellaiset elokuvat kuin Alf Sjöbergin Tie joka taivaaseen vie (Himlaspelet, 1942) sekä Ingmar Bergmanin Seitsemän sinetti (Det sjunde inseget, 1957) ja Paholaisen silmä (Djävulens öga, 1960). Olennainen ero on kuitenkin siinä, ettei Powellin ja Pressburgerin maailmassa ihminen ponnistele Jumalan ja Paholaisen välillä.

Ei kommentteja: