Betty Ahon jäljillä

Olin Helsingin yliopistossa 7. kesäkuuta 2012 tarkastamassa Jaakko Seppälän pioneeriluontoista väitöskirjaa Hollywood muuttaa Suomen. Yhdysvaltalaisten elokuvien maahantuonti ja vastaanotto kaksikymmentäluvun Suomessa. Erityisen kiinnostava oli teoksen viimeisen käsittelyluvun pohdinta siitä, miten suomalaiset vastasivat Hollywoodin herättämään innostukseen ja pyrkivät itsekin pääsemään unelmatehtaan palvelukseen. Ruotsiin nähden suomalaisten panos Hollywoodissa oli toki vaatimaton, mutta – kuten Seppälä osoittaa Gösta Wreden ja Carl von Haartmanin uran kautta – aiheessa riittää vielä monia mahdollisuuksia jatkotutkimuksille. Juuri tässä luvussa Seppälä antaa kutkuttavia vihjeitä muista Hollywoodiin päätyineistä suomalaisista. Hän siteeraa muun muassa Aleko Liliuksen kirjoitusta Filmiaitassa 15–16/1928. Liliuksen mukaan ”suomalainen rouva Betty Ahonurho – Miss Betty – tekee näinä päivinä hyvän sopimuksen Universalin kanssa. Kerrotaan, että hän saisi esittää yhden suuren osan eräässä elokuvassa”. Tämä vihje innosti minua tutkimaan asiaa tarkemmin – niillä aineistoilla, jotka tähän hätään olivat käden ulottuviilla.

Jos Betty Ahonurho todella oli päätynyt Hollywodiin solmimaan sopimusta Universalin kanssa, on todennäköistä, että hän emigroitui Yhdysvaltoihin samaan tapaan kuin monet muutkin aikalaisensa. Jos hän saapui New Yorkin sataman kautta, hänen nimensä pitäisi löytyä Ellis Islandin rekistereistä. Toden totta: tietokanta paljastaa, että tamperelainen Betty Aleksandra Ahonurho rantautui Liverpoolista lähteeneestä Cedric-laivasta New Yorkin satamaan 15.1.1924. Rekisteritietojen mukaan Ahonurho oli saapumishetkellä 25-vuotias ja avioitunut. Kaiken kaikkiaan laivassa oli 537 matkustajaa, ja ainoa suomalainen Ahonurhon lisäksi oli Olga Toivonen, jonka kotipaikaksi on tosin merkitty Brooklyn, New York. Siirtolaisinstituutin tietokanta kertoo puolestaan, että Betty Ahonurho oli lähtenyt liikkeelle Hangosta Arcturus-laivalla  29.12.1923. Liverpoolista Cedric-alus oli puolestaan suunnistanut 5.1.1924 kohti uutta maailmaa. Matka maksoi 5737 Suomen markkaa.

Jos Aleko Liliuksella oli vuonna 1928 tieto sopimuksesta Universalin kanssa, Betty Ahonurho oli siis runsaassa neljässä vuodessa onnistunut murtautumaan lukemattomien Euroopasta muuttaneiden siirtolaisten joukosta Hollywoodiin. Tuskin sopimus oli syntynyt vailla näyttöjä, joten luultavaa on, että Ahonurhon pääsi kreditoimattomiin pikkurooleihin jo aiemmin. Ahonurhoa ei elokuvatietokannoista löydy alkuperäisellä nimellään, mutta on ilmeistä, että hän lyhensi sukunimensä Yhdysvalloissa käytännöllisistä syistä ja tuli tunnetuksi sukunimellä Aho. Tällä nimellä hän löytyykin elokuva-alan tietokannoista, niin Elonetista kuin Internet Movie Databasesta. Vain yksi elokuva tosin löytyy, mutta se ei ole Universalin vaan Paramountin tuotantoa. Kyseessä on Josef von Sternbergin ohjaama The Case of Lena Smith (1929), joka nähtiin Helsingin Punaisessa myllyssä 10.2.1930 nimellä Tapahtuma Lena Smith. Jules Furthmanin käsikirjoittama tarina sijoittui vuosisadan vaihteen Wieniin ja kuvasi unkarilaista maalaistyttöä Lenaa (Esther Ralston), joka rakastuu itävaltalaiseen upseeriin Franz Hofratiin (James Hall). He saavat lapsen, mutta suku riistää perillisen äidiltä, joka lopulta ryöstää lapsensa takaisin. Tarinan sivuhenkilöihin kuuluu Stefan (Fred Kohler), jonka sisarta Betty Aho näytteli. Valitettavasti elokuva on tuhoutunut, mutta japanilaisen Waseda-yliopiston kokoelmissa on säilynyt 100 metriä pitkä fragmentti. Olisi kiinnostavaa tarkistaa, löytyykö tästä palasta varhaisen suomalaisen mykkäelokuvanäyttelijän työtä.

Ranskalaisen kuvapalvelun Corbisin tietokannasta löytyy muutama still-kuva Sternbergin tuhoutuneesta elokuvasta.  Kuvia on itse asiassa säilynyt varsin paljon, ja Itävallan elokuvamuseo on julkaissut kokonaisen kirjan aiheesta. Teoksesta löytyvät kaikki välitekstit ja lähes 150 still-kuvaa. Oheisessa Corbisin julkaisemassa valokuvassa Betty Aho on kaikella todennäköisyydellä vasemmalla nähtävä tumma nainen. Kuvan tilanteessa Lenan (keskellä) lasta ollaan parhaillaan sieppaamassa aatelissuvun hoteisiin. Lasta pitelevä nainen on todennäköisesti Franz Hofratin äitiä esittänyt Emily Fitzroy. Tämä selvinnee tarkemmin, kun saan Itävallan elokuvamuseon kirjan käsiini.

Elokuvatietokannoissa Betty Ahon urasta ei Josef von Sternbergin ohjauksen jälkeen ole muita merkintöjä. Arvoitukseksi jää, oliko Aho käynyt neuvotteluja Universalin kanssa jostakin muusta produktiota. Varmaa on kuitenkin, että Sternbergin elokuvan täytyi olla tuotannossa jo vuonna 1928, koska se sai Yhdysvalloissa ensi-iltansa 19. tammikuuta 1929. Herää epäilys siitä, että samaan aikaan käynnissä ollut äänielokuvan läpimurto vaikeutti Euroopasta muuttaneiden näyttelijöiden asemaa ja mahdollisuuksia. Olisiko tämä tilanne vaikuttanut siihen, ettei uusia elokuvarooleja tullut tai ainakaan sellaisia rooleja, joista olisi jäänyt merkintä rekistereihin? Ilmeisesti Betty Aho pystyi kuitenkin toimimaan näyttelijänä myös englanninkielellä. Tähän viittaa The Star -lehdessä heinäkuussa 1929 ilmestynyt teatterikritiikki, jossa Beatrice Wood arvioi kesällä ulkoilmanäytöksenä esitettyjä pienoisnäytelmiä. Saman illan aikana oli nähty J. M. Barrien Rosalind, Miles Mallesonin Michael ja George Bernard Shaw'n Dark Lady of the Sonnets. Keskimmäinen teos perustui Leo Tolstoin novellin, ja naispääroolia esitti Betty Aho. Arvostelu on erittäin positiivinen: ”Miss Betty Aho, a young Finnish actress of considerable experience, portrayed the role of the peasant woman with compelling power and understanding, bringing out impressively the mystical quality of the peasant soul.” Voi toki olla, että suomalaisena näyttelijänä Aho oli uskottava venäläisen maalaisnaisen rooliin, jolloin mahdollinen murteellinen ilmaisukaan ei häirinnyt. Joka tapauksessa rooli oli menestys, mutta Betty Ahon uran jatkosta en tällä haavaa ole löytänyt enempää tietoa.

Yhdysvaltalaisesta sukututkimustietokannasta selviää, että Betty Ahonurho oli Los Angelesissa vielä vuonna 1933. Tuolta ajalta on säilynyt maahanmuuttoviraston Certificate of Arrival, joka on päivätty 1. toukokuuta 1933.



Jatkuu myöhemmin...

Kiitoksia Jaakko Seppälälle inspiraatiosta!