Byron Haskinin ohjaama ja Hal B. Wallisin tuottama Lain ulkopuolella (I Walk Alone, 1947) on pesunkestävä film noir. Samalla se oli kahden aikakautensa tunnetuimpiin lukeutuvan näyttelijän, Burt Lancasterin ja Kirk Douglasin, ensimmäinen yhteisesiintyminen. Tunnelma on sähköinen ensimmäisistä kuvista lähtien. Frankie Madison (Burt Lancaster) vapautuu vankilasta neljäntoista vuoden jälkeen, ja häntä on vastassa vanha tuttu Dave (Wendell Corey). Haskin kertoo paljon visuaalisesti: vankilatausta ilmenee, kun aseman lattialle heijastuu ristikon varjo. Katsoja ymmärtää, mistä on kyse. Dave saattaa Frankien hotellihuoneeseen, ja vähitellen draaman lähtökohta alkaa avautua. Loistava idea on esitellä muut keskeiset roolit aikakauslehden välityksellä. Frankiellä on salkussaan lehti, jonka sivuilla näkyy sekä toinen vanha ystävä Noll Turner (Kirk Douglas) että tämän rakastajatar Kay (Lizabeth Scott).Tarinan runko hahmottuu. Frankie ja Noll ovat rikostovereita, jotka rikastuivat kieltolain aikana. Takautuman kautta kerrotaan, miten kaverukset poliisia paetessaan päättävät jakaa omaisuutensa myöhemmin fifty-fifty. Frankie jää kiinni ja suljetaan selliin. Tämä tapahtui vuonna 1933. Tosiasiassa Frankien vankila-aikana käytiin toinen maailmansota, mutta siihen elokuva ei viittaa. Sen sijaan Noll on menestynyt bisneksissään Daven avulla, ja hänestä on tullut menestyksekkään Regent Clubin johtaja. Huikea on kohtaus, jossa Frank tulee penäämään puolikasta kaikista omistuksista. Noll toteaa, että maailma on muuttunut neljässätoista vuodessa, ja bisnes on nykyään monimutkaisempaa. Daven avustuksella Noll on kehittänyt klubin taustalle kolmen yrityksen kokonaisuuden, jota on mahdoton pilkkoa. En äkkiseltään muista mitään vastaavaa saman ajan Hollywood-elokuvasta. Frankie ihmettelee, mikä voi olla holding-yhtiö!
Kohtalokkaan melodraaman ainekset saavat odottamaan surullista päätöstä, mutta lopulta Frankie ja Kay selviytyvät ehjin nahoin. Lain ulkopuolella jää mieleen Lancasterin ja Douglasin loisteliaana kohtaamisena, jossa väkivalta väreilee pinnan alla alusta lähtien. Film noir -rooleistaan tunnettu Lizabeth Scott onnistuu myös erinomaisesti. Väistämättä tulee mieleen fiktiivisen maailman ja kameran takaisen maailman samankaltaisuus. Elokuvassa Noll pitää Kaytä rakastajattarenaan samaan aikaan, kun hän on menossa naimisiin toisen naisen kanssa. Ilmeisesti Lizabeth Scottilla oli samantapainen suhde tuottaja Hal B. Wallisiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti