Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (2011)

Katsoin lentomatkalla Washingtonista Kööpenhaminaan Tomas Alfredsonin ohjaaman vakoilutrillerin Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja (Tinker, Taylor, Soldier, Spy, 2011), joka perustuu John le Carrén romaaniin. Dialogilla on kokonaisuuden kannalta ratkaiseva merkitys, ja tässä kyllä lentokoneen taustameteli teki seuraamisen hankalaksi - puhumattakaan siitä, että vastapäisen tuolin selkänojan vaatimattomassa ruudussa kuvakoko oli puristettu perinteiseen akateemiseen formaattiin. Tästä huolimatta elokuvan tunnelma teki vaikutuksen, ja teos täytyy ehdottomasti nähdä uudelleen. Kylmän sodan keskelle, 70-luvun alkuun, sijoittuva draama alkaa Budapestissä epäonnistuvasta operaatiosta, jonka vuoksi brittien salaisen palvelun esimies Control (John Hurt) joutuu vetätymään. Eläkkeelle vetäytynyt agentti George Smiley (Gary Oldman) palaa toimeen selvittämään, kuka brittien joukoista on Neuvostoliiton kätyri. Oldman tekee erittäin vakuuttavan roolin. Mieleen jää myös Alberto Iglesiasin hieno musiikki.