Piispan vaimo (1947)

Frank Capran Ihmeellinen on elämä (It’s a Wonderful Life, 1946)  on jouluelokuvien aatelia. RKO toi teattereihin jouluaiheisen komedian myös seuraavana vuonna, mutta tällä kertaa kyse oli Henry Kosterin ohjaamasta ja Samuel Goldwynin tuottamasta tarinasta Piispan vaimo (Bishop's Wife, 1947), jossa on capramaisia piirteitä. Robert Nathanin romaanin pohjalta käsikirjoituksen laativat Robert E. Sherwood ja Leonardo Bercovici, pääasiassa Sherwood, jonka Goldwyn oli onnistunut hankkimaan palkkalistoille, mutta kreditoimattomasti mukana olivat myös Billy Wilder ja Charles Brackett. Henry Koster oli tässä vaiheessa jo raudanluja ammattilainen, joka oli ansainnut kannuksensa Hitlerin valtaannousua edeltävässä Saksassa. Oikealta nimeltään hän oli Hermann Kosterlitz. Kosterin ajatuksiin voi tutustua A Directors Guild of America Oral History -projektin julkaisemassa haastattelukirjassa (1987).

Piispan vaimo ei nimensä puolesta vaikuta kovinkaan houkuttelevalta komedialta. Ensimmäinen kohtaus kuitenkin kumoaa ennakko-oletukset. Kaupungin kaduilla valmistaudutaan joulunviettoon, ja katsojalle esitellään muukalainen (Cary Grant), joka myöhemmin paljastuu enkeliksi nimeltä Dudley. Muukalainen auttaa sokean kadun yli, ja katsoja ymmärtää, että hänessä piilee maagista voimaa. Itse tarina on epätyypillinen siinä mielessä, että keskiössä on piispa Henry Brougham (David Niven), jolla on vaikeuksia saada uutta katedraalia kustannettua, ja hän rukoilee johdatusta työlleen. Murheiden keskellä hän laiminlyö puolisoaan Juliaa (Loretta Young) ja tytärtään. Dudley ilmaantuu piispan avustajaksi ja yhtäkkiä alkaa tapahtua, jopa liikaa, sillä piispa, joka ei ota uskoakseen avustajaansa enkeliksi, arvelee tämän tavoittelevan Juliaa itselleen. Tarinan sivuhahmoihin kuuluu historian professori Wutheridge (Monty Woolley), joka kirjoittaa kirjaa Rooman historiasta, mutta homma ei ota luistaakseen – ennen kuin Dudley opettaa hänet tulkitsemaan lähteitä uudella tavalla! Elokuvan loppu on capramainen siinä mielessä, että usko ihmisen hyvyyteen nousee vahvasti pinnalle: piispa ja hänen tukijansa luopuvat katedraalisuunnitelmista ja päättävät antaa rahat köyhälle kansalle, jolla ei ole kattoa pään päällä.

Henry Koster ei ollut projektissa aivan alusta lähtien, ja joidenkin tietojen mukaan alkuperäisessä miehityksessä David Niven näytteli enkeliä ja piispana esiintyi Dana Andrews. Haastattelukirjassaan Koster muistaa kuitenkin alkuvaiheet siten, että Grant oli piispana, Niven enkelinä, eikä roolinvaihdos miellyttänyt Grantiä lainkaan. Elokuvan tähti oli alusta lähtien vastentahtoinen, mikä teki työskentelyn hankalaksi. Erityisen suureksi ongelmaksi oli koitua se, että sekä Grant että Loretta Young pitivät vasenta kasvonpuoliskoaan epäsopivana valkokankaalle ja halusivat kääntää aina oikean puolen esiin. Miten kuvata romanttinen kohtaus, jos molemmat halusivat katsoa samaan suuntaan? Koster toteutti kohtauksen siten, että molemmat katsovat ikkunasta ulos, kohti kaukaisuutta.