Pinocchio (1940)

Walt Disneyn Pinocchio (1940) perustui Carlo Collodin tunnettuun lastenkirjaan, ja ohjauksen päävastuun ottivat Hamilton Luske ja Ben Sharpsteen. Disney valvoi tuotantoa henkilökohtaisesti. Alkuperäinen Collodin Pinocchio on animaatioon verrattuna rankkaa luettavaa, ja Disney pitikin huolen siitä, että puunukesta rakentui empaattinen kuva alusta lähtien. Tästä huolimatta elokuva tuntuu synkältä: maailma on täynnä viettelyksiä, ja lapsen tiellä vaanivat lukemattomat vaarat. Pyrkimys olla ”urhea, rehellinen ja epäitsekäs” on synkässä maailmassa melkein ylitsepääsemättömän vaikeaa, varsinkin kun kukaan muu Gepettoa ja Samu Sirkkaa lukuun ottamatta ei ole epäitsekäs... Pinocchio tuntuu uhrilta, kun hän kerta toisensa jälkeen suistuu kaidalta polulta ja vaihtaa koulun huvituksiin. Elokuvan synkkyys nostaa mieleen valmistumisajankohdan. Samaan aikaan kun italialaista lastenkirjaa sovitettiin Hollywoodissa piirroselokuvaksi, Euroopassa käytiin sotaa. Maailmanpalon varjossa Pinocchio niitti menestystään: vuonna 1940 se nähtiin Yhdysvaltain ohella Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Irlannissa, Iso-Britanniassa, Portugalissa ja Uruguayssa. Ruotsissa ja Unkarissa se nähtiin vuonna 1941, Chilessä, Sveitsissä ja Egyptissä 1942, Suomessa 1943. Saksaan ja Japaniin elokuva löysi tiensä vasta 1950-luvulla.

Olen nähnyt Pinocchion tietysti monta kertaa kuten kaikki muutkin. Muutama asia pisti tällä kertaa silmään. Kun avauskohtauksessa nähdään Samu Sirkka laulamassa kaunista sävelmäänsä, hyllyllä on muitakin lasten kirjoja kuin Collodin Pinocchio. Vanhan näköisinä niteinä nähdään ainakin Liisa ihmemaassa ja Peter Pan, joista Disney teki animaatiot vasta 50-luvulla. Ehkä nämä klassikot olivat suunnitelmissa jo tuossa vaiheessa. Nukketeatterin omistaja herra Stromboli on italialainen karikatyyri, joka nimensä mukaisesti on temperamentiltaan kuin tulivuori, ja hänen pöydällään on, mitäpä muuta kuin, oliiveja ja valkosipuleja. Huvitusten saari ei ole Pinocchiossa vain pikkupoikien paheellisten viettelysten paikka; se merkitsee sivilisaation tuhoa. Leonardo da Vincin Mona Lisa nähdään töherrettynä, ja nuorukaiset pirstovat historallisia rakennuksia sikarin tupruttelun, oluen juonnin ja biljardin peluun lomassa. Hyve ja pahe ovat myös sukupuolittuneita. Kaikki Huvitusten saarelle houkutellut lapset ovat poikia, eikä tyttöjä näy liioin koulutiellä.