Tapaamme ja eroamme (1946)

Tapaamme ja eroamme (My Reputation, 1946) oli Curtis Bernhardtin seitsemäs Hollywood-elokuva. Se valmistui heti film noirin Ristiriitoja (Conflict, 1945) jälkeen. Ja seuraavana oli vuorossa Brontën sisaruksista kertova Uskollinen rakkaus (Devotion, 1946). Nämä kolme elokuvaa kertovat jo tyylinsä puolesta siitä, millaiselle uralle Bernhardt Warnerilla oli asettunut – tai asetettu. Haastattelukirjassaan Bernhardt toteaa, että Warner teki hänestä ”naisten ohjaajan”, samaan tapaan kuin George Cukor oli MGM:llä. Bernhardt jatkaa toteamalla, että Warnerilla riitti ”miesten elokuviin” keskittyneitä tekijöitä, sellaisia kuin Raoul Walsh ja Howard Hawks. Kiinnostava on myös Bernhardtin kommentti: ”I came from the European school, which they thought was more appropriate for women's pictures.” Erittäin mielenkiintoinen kommentti, jos todellakin Hollywood-yhtiöissä eurooppalaisuus tulkittiin sukupuolittuneesti. Tapaamme ja eroamme on toisaalta adult movie, siinä keskustellaan aikuisten asioista ja tunteista, ei romanttisen komedian kepeydellä vaan vakavasi, usein realistisestikin. Elokuva on tietoisesti sijoitettu neljä vuotta valmistumista edeltävään aikaan, vuoteen 1942, jolloin elettiin vielä sodan keskellä. Sota on kaukana poissa, mutta se vaikuttaa ihmissuhteisiin, sillä jokainen kohtaaminen voi olla viimeinen.

Tapaamme ja eroamme on Barbara Stanwyckin elokuva. Stanwyck esittää nuorta leskeä Jessica Drummondia, jonka mies on kuollut vaikean sairauden murtamana ja jolla on 12- ja 14-vuotiaat pojat. Jessican äiti suorastaan painostaa tytärtään pysymään leskenä, kantamaan mustaa vaatetta, ja Jessica elää mennessä kykenemättä tarttumaan tulevaan. Sattumalta Jessica tutustuu majuri Landisiin (George Brent) ja näkee mahdollisuuden tulevaisuuteen, vaikka Landis avoimesti sanookin, ettei ole avioituvaa tyyppiä. Toisaalta tämä näyttää myös tekosyyltä, sillä Landis tietää joutuvansa rintamalle. Tuntuu siltä kuin muutaman vuoden ajallinen siirtymä olisi antanut mahdollisuuden käsitellä eron ja luopumisen tunteita. Catherine Turneyn käsikirjoitus tuntuu myös viittaavan valmistumisajankohtaan, sillä epäilemättä sodan jälkeen uusperheitä oli ja elokuvan esittelemät ongelmat ajankohtaisia. Koskettavimmillaan Tapaamme ja eroamme on lopussa, jossa poikien on vaikea ymmärtää äitinsä ratkaisua. Elokuvassa on kaksi erinomaista asemalaiturikohtausta: alussa Jessica hyvästelee kouluun lähtevät lapset, lopussa hän hyvästelee Landisin voimatta lähteä mukaan. Max Steinerin musiikki rakentaa loppuun katkeran suloisen tunnelman, kun Jessica katoaa aseman hämyyn.