Otin mukaani matkalle muutaman elokuvan, sadepäivien varalta. Hollywoodin tärkeimpiä Wales-kuvauksia oli John Fordin Richard Llewelynin romaanin pohjalta ohjaama Vihreä oli laaksoni (How Green Was My Valley, 1941). Tosin Wales on siinä vain etäinen utukuva, Hollywoodin unelmatehtaan rakennelma. Näyttelijäkaartiin ei mahtunut ainuttakaan syntyperäistä walesiläistä: Morganin perheen isää näyttelee lontoolaissyntyinen Donald Crisp ja äitiä irlantilainen Sara Allgood. Tytärtä Angharadia esittää niin ikään irlantilaissyntyinen Maureen O'Hara ja tämän ihastusta herra Gruffyddiä kanadalainen Walter Pidgeon. Varsinaisen pääroolin, nuoren Huw'n osan, näyttelee Lontoossa vuonna 1928 syntynyt Roddy McDowall, joka rakentaa loistavan, hienovaraisen roolin. Tarinan kertojana on juuri Huw, joka aikuisena muistelee lapsuuttaan pienessä walesiläisessä kaivoskylässä. Lähtökohtana on nostalgia, mutta lopulta kaihon kohde jää ristiriitaiseksi. Elokuvan avausjaksossa nostalgisia tunteita virittävät ennen kaikkea teollistumisen tuomat raskaat savupilvet, joiden peittoon laaksojen "vihreys" jää. Toisaalta nostalgia kohdistuu lapsuuden kadotettuun maailmaan, joka oli nimenomaan teollistumisen maailma, kaivosyhteisö, joka tuotti raaka-ainetta vaurastuvalla kuningaskunnalle. Vihreä oli laaksoni valmistui toisen maailmansodan keskellä, vuonna 1941. Hollywood ei juurikaan kommentoinut Euroopassa käytyä sotaa ennen Pearl Harbourin hyökkäystä. Ehkä elokuvan nostalgia on myös metaforinen hommage maailmalle, joka jäi sodan jalkoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti