Kaupungin synty (2026)

Kaupungin synty (2026) on Aleksi Kauppisen ensimmäinen pitkä elokuva, ja se sai ensi-iltansa Suomalaisen elokuvan festivaalilla huhtikuussa. Kauppinen on aiemmin käsikirjoittanut ja ohjannut Vox Turku -sarjaa, ja elokuvaa voi pitää aiemmissa produktioissa karttuneen kokemuksen hedelmänä. Kaupungin synty on Vox Turun episodien tapaan dramatisoitu dokumentti: keskiössä on Kauppisen itsensä esittämä tutkija tai toimittaja, joka haastattelee asiantuntijoita ja vierailee myös keskeisillä tapahtumapaikoilla. Kaupungin synnyssä tällaisia paikkoja ovat paitsi Aurajoen varrelle levittäytyvä Turku myös Nousiaisten kirkko ja Köyliönjärvi. Tarinaa kokoaa yhteen Kauppisen kertojanääni. Mukana on  dramatisoituja jaksoja, ja Kaupungin synnyssä katsoja pääsee niin keskiajalle pyhän Henrikin maallisten jäännösten äärelle kuin tuomiokirkon sakastiin vuonna 1928, kun arkeologi Juhani Rinne (Raimo Karppinen) esittelee löytöjään. Kokonaisuutena elokuva on taitavasti rakennettu, käsittely jakaantuu ”lukuihin”, ja mukaan on höystetty sopivasti huumoria. Historiaa selvitetään erityisesti kahvin voimalla, ja jaloa juomaa nautitaan eri muodoissa. Kaupunginvaltuustossa raitiovaunu herättää intohimoja jo 1920-luvulla, ja Mika Akkanen tuntuu harjoittelevan joulurauhanjulistusta ympärivuotisesti. Erityisen kutkuttava on Panu Savolaisen Mastroianni-henkinen olemus, joka on elokuvassa aivan oma ”lukunsa”. Dramatisoiduista jaksoista varmasti haasteellisin toteutettava on ollut vuoden 1300 translaatiokulkue, mutta se välittää olennaisen näkökulman Pyhän Henrikin tarinasta, jota sitten Juhani Rinteen löytö myöhemmin käsittelee. Raimo Karppinen on niin vakuuttava Juhani Rinne, että olin katsoessa täysin vakuuttunut hänen tulkinnastaan.

Kaupungin synty tarjoaa alusta lähtien näkemyksiä Turun kaupungin alkuvaiheista. Savolaisen ja Akkasen ohella Benito Casagrande, Timo Soikkanen, Reima Välimäki ja Ilari Aalto tuovat esiin eri näkökulmia ja tulkintoja. Jäin elokuvan jälkeen pohtimaan itse asiaa, niin kuin hyvän dokumenttielokuvan kohdalla aina tapahtuukin: se herättää ajatuksia. Ensi katsomalta asiantuntijapuheenvuorot asettuvat jännitteiseen suhteeseen, kun toisaalta korostuu paavin vuoden 1229 bullan merkitys eräänlaisena lähtölaukauksena, toisaalta painottuvat kriittiset näkemykset siitä, että kaupungin synty ajoittuu paljon myöhemmäksi, ehkä 1300-luvun alkuun. Toisaalta mietin, onko ristiriitaa sittenkään. Paljon vaikuttaa se, mitä tarkoitetaan kaupungilla ja kaupunkimaisella elämällä. Savolainen purkaakin tätä hyvin puheenvuorossaan. On monia kriteerejä, joita voitaisiin tarkastella, ja lopultakin voi kysyä, pitäisikö seurata aikalais- vai nykynäkemysten mukaisia käsityksiä. Yksiselitteistä ratkaisua ei ole. Jos elokuvan nimi olisi Kaupungin synnyn sijaan Turun synty, asetelma olisi vielä toisenlainen. Sillä maantieteellisellä alueella, jota nykyään kutsumme Turuksi, on ollut asutusta paljon kauemmin kuin 800 vuotta. Ehkä kaupungin synnyssä kiinnostavinta onkin sen epäselvyys tai epätarkkuus, sen historiallisuuden rajapinta: kaupunki on syntynyt muttei synnytetty. Asutuksen tihentymä Turku on ollut pidempään, ja vähitellen ovat rakentuneet eritasoiset kaupunkimaisuuden piirteet. Yhtä yksityiskohtaa vielä pohdin. Kaupungin synnyssä korostuu Juhani Rinteen rooli vuoden 1929 juhlinnan perustelijana, kun paavin bullan tulkittiin merkinneen piispanistuimen siirtoa Koroisilta nykyiselle paikalle. Itse bullassahan ei mainita paikkakuntia lainkaan. Tulkinta on Rinteen ajattelua vanhempi siinä mielessä, että bulla on säilynyt kopiona Turun tuomiokirkon Mustassa Kirjassa. Kopioija on kirjannut bullan liittyvän siihen, miten kirkko siirrettiin ”Räntämäeltä tänne”. Tällainen käsitys eli nähtävästi vuosisatojen ajan, kunnes Henrik Gabriel Porthan sen kyseenalaisti 1700-luvulla.