Turussa järjestettiin maanantaina 5. lokakuuta 2026 ennakkonäytös Alli Haapasalon ohjauksesta
Kerro kaikille, joka tuli teatterilevitykseen perjantaina. Paikalla oli elokuvantekijöitä ja suuri joukko avustajia, joille tilanne oli ikimuistoinen. Ennen kuin elokuva ehti alkaakaan, mietin, miten tärkeää työtä Varsinais-Suomen elokuvakomissio ja alueelliset elokuvakomissiot ylipäätään tekevät. Ei ole kyse vain siitä, että sopivia kuvauspaikkoja löytyy eri puolilta maata, vaan siitä, että audiovisuaalinen ala voi vahvistua ja antaa mahdollisuuden luovaan toimintaan. Tämä on olennaista nyt, kun yhä useampia produktioita tehdään muualla kuin Suomessa. Ja pitkällä aikavälillä kulttuuriperintöömme vaikuttaa se, millaisena ympäristömme valkokankaalla näyttäytyy.
Ennen esitystä ohjaaja Alli Haapasalo ja kirjailija Katja Kallio kertoivat elokuvan taustoista. Pohjana on Kallion romaani
Yön kantaja (2017). Haapasalo mainitsi, miten tärkeänä lähtökohtana on ollut Seilin saaren potilaita käsitellyt väitöskirja. Tutkijan ja väitöskirjan nimi eivät tulleet tässä yhteydessä esille, mutta mielestäni ne kannattaisi muistaa. Kyse on Jutta Ahlbeckin erinomaisesta tutkimuksesta
Diagnostisering och disciplinering : medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889-1944, joka on julkaistu myös digitaalisesti. Juuri tästä tutkimuksesta nousi esiin Amandan hahmo, joka on keskeinen niin Kallion romaanille kuin Haapasalon elokuvatulkinnallekin. Ilman tätä sysäystä Amandan hahmo ei ehkä koskaan olisi tavoittanut meitä! Romaaniaan varten, lehtitietojen mukaan,
Kallio kävi myös omakohtaisesti tutkimassa Seilin arkistoaineistoja. Se Amanda Aaltonen, jonka näemme valkokankaalla, on fiktiota ja sellaiseksi tarkoitettu. Mutta pohdin, että elokuvan herättämässä keskustelussa historiallinen henkilö, tulkinnat menneisyydestä ja elokuvallinen representaatio ovat punoutuneet toisiinsa. Media voisi tässä yhteydessä haastatella myös tutkijaa: se toisi uusia ulottuuksia elokuvan katsojille ja siten vahvistaisi teoksen yhteiskunnallista merkitystä. No, olen jo pitkään ajatellut, että elämme jonkinlaisen narkoleptisen kulttuurin aikaa, jossa asioiden alkuperät unohtuvat salamannopeasti, elleivät ne nouse ensimmäisessä googlehaussa esiin. Hyvin paljon tietoa löytyy, jos vain etsii. Jo Jutta Ahlbeckin väitöskirjassa on äärimmäisen kiinnostava jakso, jossa siteerataan Amandan potilaskertomusta. Amanda kertoi olleensa kuumailmapalloilijan morsiamena ja matkustaneensa Pariisin lisäksi Lontoossa ja Hampurissa. Lehdistökin käsitteli Amandaa, ja hänen vaiheistaan saivat tietää sanomalehtien lukijat ennen kuin hänet suljettiin Seilin saarelle. Poimin tähän esimerkiksi leikkeen
Sanomia Turusta -lehdestä 20. syyskuuta 1883. Silloin Amanda oli 19-vuotias. (Kiitos Kansalliskirjastolle lehtien digitoinnista!).
Kaikella tällä en halua siirtää huomiota pois itse teoksesta:
Kerro kaikille on kiinnostava uusi historiallinen elokuva, joka kannattaa nähdä. Seili on tapahtumapaikka, mutta se on myös symbolinen paikka, jonka kautta on mahdollista käsitellä valtasuhteita ja naisen asemaa, sekä 1800-luvulla että tällä hetkellä. Alli Haapasalo on rakentanut asetelman taitavasti: katsojakin on tietyssä mielessä vangittuna Seiliin koko teoksen ajan. Vain aloituskohtauksessa ollaan Seilin ulkopuolella, laivalla, jossa Amandaa (Marketta Tikkanen) kuljetetaan saarelle. Käsiraudan kiinnittäminen reelinkiin on kuin lukko, josta päähenkilö ei enää elokuvan aikana vapaudu. Pidän hyvänä ratkaisuna sitä, ettei elokuva hyödynnä takautumia tai kuvita Amandan tarinoita kuumailmapallosta ja Pariisista. Vaikutelma on ahdas, ruumiillinen ja tunteisiin vetoava. Surullisuudesta huolimatta Amandan vapaudenkaipuussa on lopulta toivon siemen, mitä loppukohtaus korostaa. Syrjäytetty ja alistettu Amanda voi näyttää uudelle sukupolvelle sen, että vapaus on mahdollinen.
Kerro kaikille on kuvattu Seilin lisäksi Brinhallin kartanossa, josta on löytynyt sopivia interiöörejä. Fiktion tasolla elokuva on kuitenkin ankkuroitu Seiliin, eivätkä sieltä vapaudu sen paremmin Amanda kuin katsojakaan. Mieleen jäävät Marketta Tikkasen vahva roolisuoritus, Vilma Jään musiikki ja monet herkät kohtaukset.
