Louis Mallen esikoisohjaus Hissillä mestauslavalle (Ascenseur pour l'échafaud, 1958) ammentaa kuvastoaan ranskalaisen rikoselokuvan ja amerikkalaisen film noirin perinteestä. Tarina on aika uskomaton: päähenkilö Julien Tavernier (Maurice Ronet) murhaa rakastettunsa Florence Caralan (Jeanne Moreau) puolison, esimiehensä, joka on tunnettu ranskalainen asetehtailija. Julien on itse Indokiinan veteraani, joka on palannut Algerian sodasta Pariisiin virastopuuhiin. Kaikki sujuu hyvin, kunnes hissi juttuu kuiluun ja suunnitelmat ajautuvat väärällä raiteelle. Louis Malle tempaa katsojat alkuhetkistä lähtien mukaansa. Elokuva alkaa Julienin ja Florencen hellillä rakkaudentunnustuksilla: kamera on kiinni rakastavaisissa, kunnes se erkanee kauas karun toimistorakennuksen, rikoksen päänäyttämön, ulkopuolelle. Ympäristö kuhisee teknologiaa, joka tuntuu tarjoavan lupauksen paremmasta maailmasta: kamerat, nopeat autot, aseet... Silti ytimessä ovat tunteet, jotka jäävät tyydyttämättä. Hieno elokuva, johon Miles Davis teki musiikin!
28. heinäkuuta 2008
Hissillä mestauslavalle (1958)
Louis Mallen esikoisohjaus Hissillä mestauslavalle (Ascenseur pour l'échafaud, 1958) ammentaa kuvastoaan ranskalaisen rikoselokuvan ja amerikkalaisen film noirin perinteestä. Tarina on aika uskomaton: päähenkilö Julien Tavernier (Maurice Ronet) murhaa rakastettunsa Florence Caralan (Jeanne Moreau) puolison, esimiehensä, joka on tunnettu ranskalainen asetehtailija. Julien on itse Indokiinan veteraani, joka on palannut Algerian sodasta Pariisiin virastopuuhiin. Kaikki sujuu hyvin, kunnes hissi juttuu kuiluun ja suunnitelmat ajautuvat väärällä raiteelle. Louis Malle tempaa katsojat alkuhetkistä lähtien mukaansa. Elokuva alkaa Julienin ja Florencen hellillä rakkaudentunnustuksilla: kamera on kiinni rakastavaisissa, kunnes se erkanee kauas karun toimistorakennuksen, rikoksen päänäyttämön, ulkopuolelle. Ympäristö kuhisee teknologiaa, joka tuntuu tarjoavan lupauksen paremmasta maailmasta: kamerat, nopeat autot, aseet... Silti ytimessä ovat tunteet, jotka jäävät tyydyttämättä. Hieno elokuva, johon Miles Davis teki musiikin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyvä, tiivis arvio mielenkiintoisesta klassikosta.
Katsoin jokunen kuukausi sitten elokuvan pitkästä aikaa. Tällä kertaa jäi häiritsemään Florencen(Jeanne Moreau) sisäinen monologi, jota hän haikailevana kaipailevana jopa PÖHKÖNÄ(!) käy päässään läpi. Tai no, ehkä kyse on omista mieltymyksistäni, mutta koen sietämättömän vaivaannuttavaksi kömpelöhkön sisäisen äänen. Florencen mielenmaisemia olisi voinut tuoda näissäkin kohtauksissa esiin kuvallisesti tai puheen/puhelun kautta luotetulle ystävälle. Tai vaikka sitten päiväkirjalla.
Toki on myönnettävä, että melko absurdiin trilleriin hieman kömpelö sisäinen monologi saattaa toimia varsin hyvin, ja suhtautumiseni varmasti vaihtelee kulloisenkin katsomiskerran mukaan.
Lähetä kommentti