16. heinäkuuta 2008

Kirjava satama (1944)

Howard Hawksin Kirjava satama kuuluu niihin elokuviin, joita voi vaivatta katsoa yhä uudestaan. Sujuvuuden takeena on paitsi Hawksin luistava kerrontataito myös ytimekäs dialogi, josta vastaavat Jules Furthman ja William Faulkner. Aihe perustuu Ernest Hemingayn alkutekstiin. Olen nähnyt Kirjavan sataman varmaan toistakymmentä kertaa, mutta en ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi sen poliittisuutta. Toisen maailmansodan vastakkainasettelut heijastuvat Länsi-Intian saariston elämään, ja yhdysvaltalainen Harry Morgan (Humphrey Bogart) yrittää huolehtia vain omista asioistaan - tilanteessa, jossa eettinen kannanotto olisi välttämätöntä. Sisältääkö elokuva kätkettyä kritiikkiä siitä, miten hitaasti Yhdysvallat reagoi sotaan? Morganin välinpitämättömyys vertatuu Yhdysvaltain haluttomuuteen puuttua kofliktiin sodan alkuvuosina. Lopulta Morgan ei kuitenkaan voi välttää kannanottoa, vaikka viime kädessä ranskalaiset vastarintaliikkeen taistelijat saavatkin hoitaa omat asiansa. Kirjavan sataman asetelmassa on casablancamaisia piirteitä, mutta nyt rakastavaisten ei enää tarvitse uhrautua. He voivat kävellä ulos historiasta.

1 kommentti:

Juha kirjoitti...

tämä kuuluu niihin harvoihin elokuviin, joita ei välttämättä halua katsoa uudelleen - ei ainakaan montaa kertaa.

nimittäin se ensimmäinen katselukerta oli niin järisyttävä kokemus, että sen muistoa ei halua pilata.