Kerro minulle, Zorbas (1964)

Kreikkalainen Mihalis Kakogiannis nousi parrasvaloihin vuonna 1955 ohjaamallaan Melina Mercouri -elokuvalla Stella. Sittemmin hän tuli tunnetuksi englanninkielisellä nimellä Michael Cacoyannis, teki yhteistyötä Suso Checchi d'Amicon kanssa (Il Relitto, 1961) ja sukelsi antiikin tragediaan ohjaamalla rajun tulkinnan Euripideen Elektrasta (1962). Menestyneimmän elokuvansa Kerro minulle, Zorbas (Alexis Zorbas/Zorba the Greek, 1964) hän ohjasi Nikos Kazantzakisin romaanin perusteella kreikkalais-yhdysvaltalaisena yhteistyönä. Ainakin omissa mielikuvissani Kerro minulle, Zorbas on yhdistynyt Jules Dassinin elokuvan Ei koskaan sunnuntaisin (Never on Sundays, 1960) turistisuuteen: molemmissa kuvataan Kreikkaa ulkomaalaisen silmin ja samalla vieraan tulemista vähä vähältä tutuksi. Molemmissa mieleen on painunut myös musiikki: Dassinille sen sävelsi Manos Hatzidakis, Cacoyannisille Mikis Theodorakis.

Nyt katsottuna Kerro minulle, Zorbas tuntuu yllättävän modernistiselta. Alussa tarina seuraa Englannissa syntyneen Basilin (Alan Bates) saapumista isänsä synnyinsijoille Kreikkaan. Hän odottaa satamassa pääsyä Kreetalle ja tutustuu omintakeiseen kreikkalaiseen Alexis Zorbakseen (Anthony Quinn). Aloitus on oikeastaan synkkä: sataa vettä ja meri myrskyää. Sen vastapainoksi merimatka on kuvattu melkein tanssillisena, koomisena kaaoksena. Kun draama huipentuu, teoksessa on kaksi tyylillisesti poikkeavaa kertomusta, antiikin tragedian kohtalonomaisuutta tapaileva "villin lesken" (Irene Papas) tarina ja veijaritarina englantilaisen isännän palveluksessa työskentelevästä vanhuksesta, jonka bisneshaaveet on tuomittu epäonnistumaan. Ehkä tämä erikoinen ja yllättävä sekoitus kertoo perinteisen kreikkalaisen elämäntavan ja modernin länsimaisen ajattelun yhteensopimattomuudesta. Kreikka, tai ainakin Kreeta, näyttäytyy modernia maailmaa hylkivänä yhteisönä, jossa selviytyminen edellyttää Zorbaksen "hetkeen tarttumista", raikuvaa naurua ja tanssin hurmaa.

Anthony Quinn oli vuonna 1964 jo vanha konkari etnisissä rooleissa: meksikolais-irlantilaista taustaa oleva näyttelijä ehti urallaan tulkita arabia, hunnia, eskimoa, mongolia, kiinalaista... Kreikkalaiseksi hän sopii loistavasti - ainakin suomalaisen mielestä.