Matteuksen evankeliumi (Il Vangelo secondo Matteo,1964)

Pier Paolo Pasolinin (1922–1975) käsikirjoittama ja ohjaama Matteuksen evankeliumi (Il Vangelo secondo Matteo,1964) on Raamattu-elokuvien aatelia. Se edusti Pasolinin varhaistuotantoa: takana olivat esikoiselokuva Pummi (Accattone,1961), Mamma Roma (1962) ja dokumentti Comizi d'amore (1964), jossa Pasolinin haastatteli italialaisia heidän seksuaalisista käsityksistään. Samaan aikaan hän ryhti tekemään elokuvaa Kristuksesta Matteuksen evankeliumin pohjalta. Teos on omistettu paavi Johannes XXIII:lle, joka menehtyi kesäkuussa 1963. Pasolini itse korosti nimenomaan Matteuksen evankeliumin runollisuutta, ja tätä runollisuutta myös elokuvan visuaalisuus korostaa. Itse asiassa Matteuksen evankeliumi alkaa varsin lakonisesti Jeesuksen sukuluettelolla, jolla on mittaa 17 jaetta. Pasolinin aloittaa kuitenkin jakeista 18 ja 19, joissa Maria on raskaana: ”Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.” Pasolinin tulkinta alkaa kuvalla Marian (Margherita Caruso) hämmentyneistä kasvoista. Vastakuvana nähdään lähikuvassa yhtä hämmentynyt Joosef (Marcello Morante), kunnes kolmannessa kuvassa katsoja näkee Marian olevan raskaana. Pääskyset kirkuvat taustalla, kuten myöhemminkin elokuvan aikana, ja Joosef vetäytyy yksinäisyyteen, kunnes hän palaa Herran enkelin ilmestyttyä. Evankeliumissa ilmestys tapahtuu yöllä unessa, mutta Pasolinilla se tapahtuu kirkkaassa auringon valossa, Italian taivaan alla.

Vaikuttava aloitus luo Matteuksen evankeliumiin intensiivisen tunnelman. Elokuvassa viehättää sen pesunkestävä italialaisuus. Suurelta osin teos kuvattiin Materan kaupungissa Etelä-Italiassa, ja Kristusta näyttelevä espanjalais-italialainen Enrique Irazoqui valittiin vuonna 2011 Materan kunniakansalaiseksi. Osa otoksista tehtiin tulivuori Etnan rinteillä: samalla kun Kristus joutuu kiusausten kohteeksi, vulkaanisen maaperän elottomuus korostaa hänen yksinäisyyttään. Italialainen kaupunkiympäristö antaa Matteuksen evankeliumille passionäytelmän sävyä. Kyse ei ole Kristuksen elämäntarinan tavoittamisesta ”sellaisena kuin se oli” vaan tuon tarinan esittämisestä, johon tuntuvat osallistuvan tavalliset ihmiset, kaupunkilaiset, kuka tahansa meistä. Pasolini käyttää paljon musiikki, Bachia, Mozartia ja Prokofjevia, mutta myös negrospirituaaleja. Matteuspassion ”Wir setzen uns mit Tränen nieder” soi useita kertoja, mikä korostaa Kristuksen elämänhistorian traagisuutta.  Mutta lopulta kertomus on vapautuksen tarina. Mieleen jää kaikumaan lause: ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.”