Pietarin viimeiset päivät (Конец Санкт-Петербурга, 1927)

Vsevolod Pudovkinin Pietarin viimeiset päivät (Конец Санкт-Петербурга, 1927) valmistui lokakuun vallankumouksen kymmenvuotisjuhliin samaan tapaan kuin Sergei Eisensteinin Lokakuu (Октябрь, 1927). Molemmat elokuvat ovat voimakkaasti vaikuttaneet myöhempään kuvaan vallankumouksesta, ja molempia teoksia on usein esitetty myöhempinä editioina, joihin on lisätty musiikkisäestys. YLE Teema esitti Pudovkinin elokuvasta version, jonka Mosfilm restauroi vuonna 1969 ja johon musiikin sävelsi Vladimir Jurovski (1915–1972). Vaikuttavaa Jurovskin musiikki on. Nyttemmin ukrainalaissyntyinen säveltäjä on jokseenkin unohdettu, mutta Norrköpingin sinfoniaorkesteri levytti muutama vuosi sitten hänen viidennen sinfoniansa. Jurovski sävelsi paljon myös elokuvamusiikkia 1930-luvun lopulta lähtien, ja Pietarin viimeiset päivät oli hänen viimeisiä töitään.

Pietarin viimeiset päivät nosti Vsevolod Pudovkinin neuvostoliittolaisten montaasitaitureiden eturiviin. Teos oli osa vallankumoustrilogiaa, johon kuuluivat myös Äiti (Мать, 1926) ja Myrsky yli Aasian (Потомок Чингис-Хана, 1928). Pietarin viimeiset päivät kuvaa maaseudun köyhistä oloista lähtevää nuorukaista, joka päätyy Pietariin ja erehtyy lakkorikkureiden joukkoihin. Hän haluaa hyvittää tekonsa ja päätyy vankilaan. Silloin syttyy ensimmäinen maailmansota, ja nuorukainen päätyy rintamalle monien muiden köyhien, nälkiintyneiden miesten kanssa. Pudovkinin kuvallinen ajattelu on vaikuttavaa, alun tehdaskuvissa leikkausrytmi on kiivasta, samoin hektinen kapitalistien kaupankäynti, puhumattakaan sodan raadollisuuden kuvauksesta. Nuorukainen päätyy lopulta vallankumoukselliseksi: viimeisissä kuvissa Pietari katoaa maailmankartalta ja Leninin kaupunki syntyy.