Kuten haluatte (2006)

Kenneth Branaghin Kuten haluatte (As You Like It, 2006) on luistava Shakespeare-tulkinta, jonka tapahtumat on sijoitettu 1800-luvun Japaniin. Tosin en aivan ymmärrä, mitä etua on siitä, että tarina saa uuden ajallisen horisontin. Samaan tapaan kuin oopperaohjauksessa, ”libretto” on kuitenkin uskollinen alkuteokselle, ja lopulta näytelmän henkilöt seikkailevat ”Ardennien metsässä”, vaikka elokuvaohjaus johtaakin Japaniin. Toisaalta tämä ei tietenkään haittaa, koska Shakespearen kuvaama Ranska on yhtä fantastinen jalopeurojen temmellyskenttä kuin Branaghin Japani. Katsoessa tuli mieleen kaksi assosiaatiota: Japanissa Akira Kurosawa teki rohkeita Shakespeare-tulkintoja mutta vei sovitukset pidemmälle ilman että alkuteoksen henki ja idea olisivat juurikaan kärsineet. Kenneth Branaghin elokuvat ovat aina Shakespearea isolla S:llä. Toinen assosiaatio liittyy itse näytelmään: ehkä ensimmäisen näytöksen painiteema on ollut helppoa liittää japanilaiseen sumopainiin.

Kuten haluatte on erittäin uskollinen näytelmälle. Alkuun on tosin lisätty toiminnallinen jakso, kun taas näytelmä varsinaisesti alkaa Orlandon ja Aadamin vuoropuhelusta. Paikoin tekstiä on lyhennetty, mutta vain hienovaraisesti. Näytelmässä Ardennien metsässä on lopulta vielä enemmän vilskettä kuin Branaghin tulkinnassa. Esimerkiksi Touchstone-narrin kosiopuuhia on lyhennetty, ja kohtaus Audreyn (Cajanderin suomennoksessa Kaisun!) kanssa siirretty viidennen näytöksen alusta neljännen alkuun.

Viime kädessä voittaja on Shakespearen kieli. Kevin Klinen tulkitsema Jaques lausuu toisen näytöksen kuuluisan monologin:

”All the world’s a stage
And all the men and women merely players;
They have their exits and their entrances,
And one man in his time plays many parts...”

Ihmiselo on kuin seitsemästä näytöksestä koostuva draama. Cajanderin sanoin:

”Viime-näytös vihdoin
Ja tämän vaiherikkaan jutun loppu,
On toinen lapsuus, muisto mennyttä,
Ja samoin näkö, maku, hampaat, kaikki.”

Yhtä vaikuttava on arvoituksellisen Jaquesin kuvaus melankoliastaan neljännen näyöksen alussa:

”I have neither the scholar’s melancholy, which is
emulation, nor the musician’s, which is fantastical,
nor the courtier’s, which is proud, nor the
soldier’s, which is ambitious, nor the lawyer’s,
which is politic, nor the lady’s, which is nice, nor
the lover’s, which is all these: but it is a
melancholy of mine own, compounded of many simples,
extracted from many objects, and indeed the sundry’s
contemplation of my travels, in which my often
rumination wraps me in a most humorous sadness.”

Kaunista. Tästä Shakespearen pastoraalista on moni lentävä lause lähtöisin. Kun Orlando hyvästelee Rosalindan, jota hän siinä vaiheessa luulee rakastetun elkeitä jäljitteleväksi nuorukaiseksi, hän toteaa leikkimielisesti rakastavansa ”forever and a day”.

Kevin Klinen lisäksi Kuten haluatte viskaa Ardennien metsän romanttiseen siimekseen muun muassa Bryce Dallas Howardin (Rosalind), Romola Garain (Celia), Adrian Lesterin (Oliver), David Oyelowon (Orlando) ja Alfred Molinan (Touchstone).