Elokuvan Hellä vihollinen (1936) jälkeen Max Ophülsin ura jatkui Hollannissa, mutta vain yhden elokuvan verran. Itse asiassa Hellän vihollisen ensi-ilta venyi niin, että uusi projekti Komedia rahasta (Komedie om geld, 1936) ehdittiin kuvata Amsterdamissa ennen ensi-iltaa. Tärkeä yhteistyökumppani oli saksalainen kuvaaja Eugen Schüfftan, jonka kanssa Ophüls oli tehnyt Hellän vihollisen ja jonka kanssa valmistuivat vielä Yoshiwara (1937), Werther (1938) ja Ilman huomispäivää (Sans lendemain, 1940).Muistelmateoksessaan Spiel im Dasein Ophüls kuvaa vain lyhyesti keikkatyötään Hollannissa, eikä elokuvaa ole pidetty kovinkaan merkittävänä myöhemmissä Ophüls-reflektioissa. Komedian kiinnostavuuksiin kuuluu kuitenkin tarinan metaelokuvallinen kehys: alussa, keskellä ja lopussa draamaa kommentoi kertoja, vieraannutetun sirkusmaisessa ympäristössä. Tämä kehys tuo mieleen myöhemmän Intohimojen karusellin (La Ronde, 1950) ja Skandaalikuningatar Lola Montesin (Lola Montès, 1955). Kiinnostavaa on myös elokuvan teema, raha. Kun samaan aikaan Hollywoodissa tuotettiin talouslaman jälkimainingeissa maallista mammonaa kommentoivia musikaaleja (Gold Diggers -elokuvat), Ophülsin teos on samanaikaisesti keveä ja julma. Walter Schleen käsikirjoittaman draaman keskiössä on pankkivirkailija Karel Brand (Herman Bouber), joka rakastaa kalastamista ja avustaa silloin tällöin paikallista hulttiota muutaman lantin hankkimisessa. Eräänä päivänä Brand saa kuljetettavakseen 50 000 floriinia, mutta rahat katoavat mystisesti. Yhteiskunnan julmuus tulee esiin siinä, miten Brand menettää kaiken luottamuksensa. Hänen epäillään varastaneen rahat, mutta kun asiaa ei voi todistaa, hän vain menettää työpaikkansa, eikä tyttärelläkään enää ole mahdollisuuksia ”kunniallisten” ihmisten joukkoon. Raha ei ole vain sopimuksenvarainen maksuväline vaan sanelee ihmisten välisiä suhteita. Luottamus ja luotto kulkevat käsi kädessä.
Komedian erikoisuuksiin kuuluu käänne, jossa kiinteistöyhtiön pomo Moorman (Cor Ruys) tarjoaa Brandille johtajanpaikkaa – sillä taka-ajatuksella, että uusi johtaja toisi yrityksen käyttöön varastamansa pääoman. Yhtäkkiä pelkkä ajatus rahan olemassaolosta on nostanut työttämän kuriirin kiinteistöalan johtoon! Vielä yllättävämpi käänne on luvassa, kun Brand lopulta löytää rahat viemärikuilusta ja palauttaa ne takaisin pankille, tätä löytöä pidetään todisteena siitä, että hän alun alkaen anasti rahat luvatta – ja tuloksena on kaksi vuotta vankeutta.
Antiikin draaman tapaan Komedia rahasta saa deus ex machina -lopetuksen: tarinan kertoja paljastaa, miten kaikki oikein kävi ja kuriirin salkun viiltänyt nälkäinen poika kertoo oikeudelle asian laidan. Lopussa kertoja laulaa rahan oikullisuudesta ja toteaa sen, että Brand lopulta löytää kestävä onnen ongenvapansa varresta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti