Kahden kuukauden tauon jälkeen suomennostyö jatkuu...Abenserragit säilyttivät erityisen hellän ja uskollisen muiston isänmaastaan. He olivat katkerina jättäneet loistonsa näyttämön ja ne rannat, joissa niin usein saattoi kuulla heidän sotahuutonsa: ”Kunnia ja rakkaus!” Kun he eivät enää voineet kohottaa keihästään erämaan ylle tai kätkeytyä kypärään työntäyteisessä siirtokunnassaan, he olivat omistautuneet lääkkeiden tutkimukseen, ammattiin, joka oli arabialaisten keskuudessa yhtä arvostettu kuin taistelijankin. Niin tämä soturien heimo, joka oli tottunut aiheuttamaan vammoja, opetteli niiden parantamisen taitoa. Se noudatti periaatetta, joka tunnetaan ammoisista ajoista: ritarit ovat itse parhaita sitomaan haavoja, jotka vihollinen on heihin lyönyt.
Se suku, joka oli aiemmin asunut palatsissa, eli vaatimattomassa majassa erillään muista pakolaisista Mamelife-vuoren juurella. Talo oli rakennettu aivan Karthagon raunioiden tuntumaan meren partaalle, paikkaan, jossa Ludvig Pyhä oli maannut kuolinvuoteellaan ja josta tänään löytää muslimierakkojen yhteisön. Mökin seinille oli ripustettu leijonan nahasta tehtyjä kilpiä; niihin oli sinistä taustaa vasten maalattu kaksi villiä, jotka iskivät nuijallaan kaupunkia. Kuvan ympäriltä saattoi lukea sanat: ”Tämä on vain vähäpätöistä!” Siinä olivat Abenserragien aseet ja tunnuskuva. Valkoisilla ja sinisillä lipuilla koristetut peitset, sotureiden viitat, satiiniset ratsulevätit, jotka oli asetettu kilpien viereen, hohtivat kalpojen ja puukkojen keskellä. Seinillä riippui niin ikään sotilashansikkaita, jalokivin koristettuja päitsiä, isoja hopeisia jalustimia ja pitkiä miekkoja, joiden tuppia ruhtinattarien kädet olivat somistaneet, sekä kultaisia kannuksia, joita Yseult, Genièvre ja Oriana olivat kiinnittäneet ritarien kantapäihin.
Näiden voitonmerkkien alapuolella oli pöytiä, joihin oli asetettu rauhallisen elämän jälkiä, Atlas-vuorten huipuilta ja Saharan erämaasta poimittuja kasveja. Joitakin yrttejä oli tuotu Granadan tasangoilta asti. Toiset niistä lievittivät ruumiin vaivoja, toiset auttoivat sielun kärsimyksiin. Abenserragit arvostivat ennen kaikkea niitä kasveja, jotka rauhoittivat turhaa kaipausta, haihduttivat hulluja haavekuvia tai sellaista onnen odotusta, joka kirpoaa ihmismielestä mutta osoittautuu aina petolliseksi. Valitettavasti näillä yrteillä oli vastakkaisia vaikutuksia, ja usein kaukaisesta kotimaasta tuodun kukan tuoksu oli kuin myrkkypisara näille tunnetuille maanpakolaisille.
Jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti