YLE Teeman ranskalaisten elokuvien sarjassa nähtiin Jean-Paul Rappeneaun Cyrano de Bergerac (1990), joka ei oikeastaan ole elokuva historiallisesta Cyranosta vaan siitä pitkänenäisen runoniekan ja miekkamiehen myytistä, jonka ranskalainen kirjailija Edmond Rostand muotoili kuuluisassa näytelmässään vuonna 1897. Suomeksi näytelmän käänsi jo Aukusti Simelius vuonna 1918, mutta elokuvassa on käytetty Pekka Linnun tuoretta, nokkelaa suomennosta. Alusta lähtien Rappeneaun Cyrano de Bergerac on tietoisen teatraalinen ja oikeastaan se siinä onkin parasta: alkukohtaus, jossa Cyrano ilmestyy teatteriin, tulee loukatuksi ja pilkkaa loukkaajaansa keksimällä toinen toistaan huikeampia sutkautuksia omasta ulkomuodostaan, on vaikuttava. Gérard Depardieu pääsee esittämään koko repertuaarinsa.Cyrano de Bergerac on syvästi rakastunut serkkuunsa Roxaneen (Anne Brochet), joka on kuitenkin ihastunut nuoreen Christian de Neuvilletteen (Vincent Perez). Cyranosta tulee Christianin rakkauskirjeiden arkkitehti, ja sulosointuiset sanankäänteet tuntuvat tuoreelta kaikenlaisten romanttisten melodraamojen jälkeen. Vasta vuosien kuluttua Roxanelle valkenee, kuka on kauniiden sanojen takana, mutta silloin uskollinen Cyrano on tekemässä jo kuolemaa.
Tarina on tuttu, ja salaisen rakkauden teemasta on populaarikulttuurissa - ja oopperakirjallisuudessa - lukuisia variaatioita. Nyt kun muutama vuosi sitten olin julkaisemassa todellisen Cyranoon teosta Matka kuuhun, oli kiinnostavaa katsoa, miten hienosti Rostand ja Rappeneau ovat punoneet mukaan 1600-luvun kirjallisen tyylin vaikutteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti