Casablanca (1942)

Ajauduimme katsomaan Casablancaa, vaikkei elokuva erityistä muistin virkistystä vaatisikaan. Uusi blu-ray-kopio on poikkeuksellisen hyvin tehty, ja huomio kiinnittyy sellaisiin yksityiskohtiin, jotka aiemmin eivät ole pistäneet silmään. Erityisesti jää mieleen se tapa, jolla kuvaaja Arthur Edeson kehystää päätähtiään. Studiovalaistus heijastuu Ingrid Bergmanin silmistä, ja tuntuu, että Bergman lähikuvissa tietoisesti liikuttaisi katsettaan sivusuunnassa säihkyvyyden lisäämiseksi. Tässä ei varmaan ole mitään uutta: Hollywood teki kaikkensa tähtiensä glamourin lisäämiseksi. Casablancaa on nautinto katsoa, koska se on muuttunut kulttielokuvaksi: jokainen lause ja otos on piirtynyt mieleen. Elokuvaa on ollut tapana pitää studiojärjestelmän nerokkuuden ilmentymänä: Epsteinin veljekset veistelivät käsikirjoitusta kammiossaan samaan aikaan, kun Michael Curtiz ohjasi liuskoja purkkiin studiossa. Näyttelijät eivät kuvaushetkellä tienneet, mihin tarina oikein päätyy.