4. joulukuuta 2009

Kaikista kapinallisin (1962)

British Film Institute on aloittanut brittielokuvan klassikoiden julkaisun blu-rayna. Hiljattain ilmestyi kaksi nottinghamilaisen kirjailijan Allan Sillitoen tarinan filmatisointia, Karel Reiszin Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (Saturday Night and Sunday Morning, 1960) ja Tony Richardsonin Kaikista kapinallisin (The Loneliness of the Long Distance Runner, 1962). En ole aiemmin nähnyt Richardsonin elokuvaa, mutta nyt tämä puute tulee kuitattua. Keskiössä on nottinghamilainen työläisnuori Colin Smith (Tom Courtenay), jota elokuvan alussa kuljetetaan kasvatuslaitokseen. Reformatorion johtaja (Michael Redgrave) haluaisi kasvattaa pahantapaisista nuorista urheilijoita, ja Colin osoittaa taipumuksia pitkän matkan juoksuun. Ankaran, vankilamaisen elämän vastapainona takautumarakenne purkaa vähitellen sitä elämää, josta Colin on lähtenyt ja joka häntä on muovannut. Esiin nousevat isän kuolema, ensirakkaus, yhteenotot poliisin kanssa, näköalaton elämä työläiskorttelissa ja tulevaisuuteen liittyvät kansalliset paineet ja odotukset. Paineet ovat kouriintuntuvasti läsnä myös kasvatuskodissa, josta nuorista halutaan leipoa uuden yhteiskunnan palvelijoita. Colin on jo toteuttamassa hänen kohdistuvia odotuksia, kunnes hän johtaessaan ratkaisevaa kilpailua pysähtyy juuri ennen maaliviivaa. Se on hänelle ainoa keino kapinoida.

Elokuva esiintyi tuotantoprosessissa myös nimellä Rebel With a Cause, mikä kommentoi suoraan Nicholas Rayn Nuorta kapinallista (Rebel Without a Cause, 1955). Richardsonin ja Sillitoen elokuvassa keskeinen väite on, ettei kapina koskaan ole vailla syytä, tai jos syytä ei havaitse, kyse on vain kyvyttömyydestä nähdä ja tunnistaa yhteiskunnallisia ongelmia.

Ei kommentteja: