Katsoimme Kummisetä-trilogian viimeisen osan usean päivän aikana. Kun elokuva tuli ensi-iltaan vuonna 1990, Kummisetä-aiheeseen palaaminen tuntui vanhan lämmittelyltä. Mutta taitavaa työtä elokuva on. Pidän erityisesti puolituntisesta aloituskohtauksesta, jossa Coppola esittelee kaikki keskeiset henkilöt ja kuljettaa tapahtumia vähän samaan tapaan kuin ensimmäisen Kummisedän (The Godfather, 1972) aloituksessa. Sen sijaan loppukohtaus, jossa Corleone-suvun perillinen esiintyy oopperalavalla Cavalleria rusticanan Turidduna, saa liiankin megalomaaniset mittasuhteet. Coppola orkesteroi yksinäytöksisen oopperan yhteyteen kolme salamurhaa ja vielä traagisen päätöksen, jossa Michael Corleone menettää tarkoin varjelemansa tyttären...Mielenkiintoista Kummisetä III:ssa on kuitenkin poliittinen kähmintä, jossa Vatikaanikin on mukana. Elokuva tuntuu miltei Enkelien ja demonien edeltäjältä. Mario Puzon ja Francis Ford Coppolan käsikirjoitus ammentaa ideansa paavi Johannes Paavali I:n kuolemaan liittyvistä salaliittohuhuista. Johannes Paavali I (oik. Albino Luciani) ehti olla paavina vain 34 päivää vuonna 1978. David Yallop julkaisi vuonna 1984 kirjan In God's Name, joka väitti paavin puuttuneen kovalla kädellä Vatikaanin pankin epäkohtiin. Tämä olisi koitunut lopulta paavin kohtaloksi. Salaliittoteoria on ollut menestyksekäs, sillä Yallopin kirjaa on maailmalla myyty jo kuusi miljoonaa kappaletta. Oikeastaan Coppolan elokuva on levittänyt – ja levittää edelleen – tätä Dan Brown -henkistä tulkintaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti