Pieni karuselli (1955)

Zoltán Fábrin Kaksi puoliaikaa helvetissä (Két félidö a pokolban, 1962) teki minuun 1980-luvulla vaikutuksen: natsien ja juutalaisvankien jalkopallo-ottelu pääsi myöhemmin John Hustonin uusiokäsittelyyn, mutta alkuperäistä ei voita mikään. Pari vuosikymmentä sitten edellytykset Fábrin tuotannon näkemiseen Suomessa oli, sillä unkarilaista elokuvaa maahantuotiin ja esitettiin paljon. Silti ohjaajan tunnetuin teos Pieni karuselli (Körhinta, 1955) jäi näkemättä. Odotus on ollut pitkä, mutta nyt kärsimys vihdoin päättyi.

Pieni karuselli alkaa nimensä mukaisesti karusellin vinhalla pyörinällä: kansanjuhlan tungoksessa Fábri esittelee elokuvansa keskeiset henkilöt, nuoren Marin (Mari Töröcsik), tämän isän (Béla Barsi) ja äidin (Manyi Kiss). Hyörinässä esiintyy myös kaksi Marin ihailijaa, isän kanssa maakauppoja tekevä viiksekäs Sándor Farkas (Ádám Szirtes) ja muiden nuorten seassa hymyilevä kooperatiivin talonpoika Máté Bíró (Imre Soós). Unkarilaiset aikalaiskatsojat epäilemättä tunnistivat Imre Soósin ensi näkemältä: nuorena kuollut näyttelijä oli aikakauden tunnetuimpia miestähtiä. Jo ensimmäisessä kohtauksessa asettuvat vastakkain nuorten leikit ja maanviljelyn ongelmat, jota Marin isä István yrittää ratkoa. Myöhemmin paljastuu, että István on luovuttanut maataan kooperatiivin käyttöön ja haluaisi nyt saada omaisuutensa takaisin. Mari ei jaksa kuunnella ikävystyttävää keskustelua vaan alkaa seurata pöydällä kävelevän leppäkertun liikkeitä: hänen mieleensä muistuvat talkootyöt pellolla - ja nuori Máté. Mari saa hetkeksi poistua nuorten matkaan, mutta isä yllättää hänet karusellista. Pyörivä katse poimii järkähtämättömän isän joka kierroksella: leikki on päättynyt.

Draama kiihtyy, kun Sándor saapuu kosimaan Maria, ja isä suostuu tytärtään kuuntelematta. ”Maa nai maata”, isä toteaa ykskantaan. Tunteilla ei ole väliä. Pieni karuselli kasvaa kertomukseksi nuoren naisen tahdon vapaudesta. Mari on uskollinen isälleen, eikä voi ääneen tunnustaa rakkauttaan Mátélle. Naiseuden kuvaa täydentää Marin äiti,joka istuu nurkassa ahkeroimassa aamuin illoin ja kertoo, miten naimakaupat aina on tehty. Ratkaiseva käänne ovat naapurin hääjuhlat, jossa Máté uhmaa sosiaalista järjestystä ja hakee Marin tanssiin. Alkaa huumeenomainen, karusellinomainen tanssi, jossa rakastavaiset irtaantuvat ympäristöstään yhteiseen ruumiilliseen maailmaansa. Mieleen tulee Gustave Flaubertin Rouva Bovaryn tanssikohtaus, jossa liike saa aistit eloon. Kiihkeä tanssi päättyy, mutta samalla kaikki on muuttunut. Marin ja Mátén side, rakkaus, on tullut julkiseksi, eikä mustasukkainen Sándor voi estää tapahtumien kulkua. Kun Máté saapuu tapaamaan isää, tämä vaikenee. Sándor on vähällä vastata väkivalloin, mutta hillitsee affektiivisen kuohunsa. Vaikka isä on ehdoton, pieni jälkikäteen häivähtänyt hymynkare kertoo, että hän sittenkin ymmärtää nuoria.

Pieni karuselli on samanaikaisesti kertomus nuorten vapaudesta ja itsemääräämisoikeusesta ja maaseudun sosiaalisesta järjestyksestä. Karuselli edustaa paitsi tunteita myös modernisaatiota, joka on väistämättä tulossa. Máté on idealisti, joka uskoo kooperatiivin pystyvän tuottamaan hyvää kaikille maaseudun asukkaille.