Stanley Kramer on tunnettu persoonallisista, kantaaottavista elokuvistaan, joista ehdotonta huippua edustavat 1950- ja 1960-lukujen taitteessa syntyneet Kahle (The Defiant Ones, 1958), Viimeisellä rannalla (On the Beach, 1959), Ken tuuleen kylvää (Inherit the Wind, 1960) ja Nürnbergin tuomio (Judgment at Nuremberg, 1961). Ken tuuleen kylvää perustuu 1920-luvulla käytyyn ”apinaoikeudenkäyntiin”, jossa opettajaa (Dick York) syytettiin darvinismista. Pienen paikkakunnan skandaali saa maanlaajuiset mittasuhteet, kun kaksi kuuluisaa juristia saapuu paikalle mittelemään voimiaan: Matthew Harrison Brady (Frederic March) asettuu tukemaan syyttäjää ja luomisteoriaa, kun taas Henry Drummond (Spencer Tracy) ryhtyy puolustamaan sananvapautta ja opettajan oikeutta itsenäiseen ajatteluun. Spencer Tracy on vakiokasvo Hollywoodin oikeussalidraamoissa. Mieleen tulevat George Sidneyn Oma tuomarinsa (Cass Timberlane, 1947), George Cukorin Aatamin kylkiluu (Adam's Rib, 1949) ja John Sturgesin Poliisiansa (The People Against O'Hara, 1951). Myöhemmin Tracy esiintyi tuomarina Nürnbergin tuomiossa.Ken tuuleen kylvää on Spencer Tracyn ja Frederic Marchin loistavaa kaksintaistelua, mutta tunnustan katsoneeni elokuvaa tosikkomaisesti. March on maskeerattu melkein karikatyyrinomaiseksi hahmoksi, kun taas Tracyn näytteleminen pursuaa yli siinä määrin, ettei häntä enää uskottavasti voi katsoa asianajana. Mutta ehkä elokuvaa ei pitäisikään tulkita oikeudenkäyntikuvaukseksi vaan kahden teeman, darvinismin ja kreationismin, vertauskuvalliseksi ja tietoisen dramatisoiduksi kamppailuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti