Howard Hawksin sotaelokuvaa Ilma on kohtalomme (Air Force, 1943) voi helposti pitää Pearl Harborin jälkeisenä propagandana, jonka tehtävä oli kohottaa taistelutahtoa ja rakentaa stereotyyppistä kuvaa japanilaisista. Silti elokuva kuuluu Hawksin keskeiseen tuotantoon. Dudley Nicholsin käsikirjoittama tarina kertoo Mary Ann -nimisen lentokoneen miehistöstä. Elokuva on eräänlainen lentävä road movie, jossa seurataan Mary Annin matkaa Yhdysvaltojen länsirannikolta Hawaijille, jonne ryhmä sattuu lähes samaan aikaan japanilaisten hyökkäyksen kanssa. Hawaijilta ryhmä jatkaa Wake Islandille, sieltä edelleen Manillaan, kunnes ryhmä havaitsee Australian rannikolla japanilaislaivueen ja pystyy estämään sen etenemisen. Loppukuvissa ryhmä suuntaa pommituslennolle kohti Tokiota. Loppukohtauksen uho suorastaan kylmää katsojaa, joka tietää, millaisilla pommeilla Yhdysvallat Japania kuritti pian elokuvan valmistumisen jälkeen. Tästä kaikesta huolimatta käsikirjoittajan ja ohjaajan yhteistyö on saumatonta: arkipäiväiseltä tuntuva dialogi avaa sotaan tunteiden tason, joka usein unohtuu. Ryhmän yhteenkuuluvuuden tunne hitsautuu hetki hetkeltä yhä paremmaksi sitä mukaa, kun matka Tyynen meren yli taittuu. Elokuvalla ei ole yhtä päähenkilöä vaan pääosassa on kollektivi, johon kuuluvat muun muassa rehdit pilotit (John Ridgely, Gig Young), pommittaja (Arthur Kennedy), navigaattori (Charles Drake), radisti (Ward Wood) sekä särmikäs ampuja (John Garfield). Elokuvan kasvutarina liittyy John Garfieldin näyttelemään Winockiin, joka löytää paikkansa yhteisössä ja tulee sen korvaamattomaksi osaksi.Dvd:n lisämateriaalina on Lux-radion tuottama, Cecil B. DeMillen juontama kuunnelmaversio, jossa Winockin roolista huolehti George Raft. Kerronnallinen ratkaisu poikkeaa elokuvasta sikäli, että tarina on minä-muodossa ja kertojana on juuri Winocki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti