Peruna (2021)

Joona Tenan ohjaama ja Pekka Pesosen käsikirjoittama Peruna (2021) edustaa harvinaista lajityyppiä, historiallista komediaa. Suomessa historiallista huumoria on toteutettu valkokankaalle melko vähän: useimmiten menneisyyttä kuvaavat esitykset ovat olleet vakavia ja traagisia, joskus yleviä ja paatoksellisiakin. Ehkä historiallisen huumorin tekeminen on myös riski, sillä ulkoiset puitteet, lavasteet ja puvustus aiheuttavat kustannuksia, ja yleisö olisi saatava mukaan huvittumaan menneisyyden tilanteista ja historian ja nykypäivän yhteentörmäyksestä. Perunaan on selvästi panostettu, jotta kuvattu fyysinen maailma olisi uskottava, tai ainakin osapuilleen uskottava. Elokuvaa kuvattiin Liettuassa vuonna 2019, ja juuri sieltä saatiin näyttäviä ympäristöjä ja rekvisiittaa.

Perunan tyylilajia voisi luonnehtia luovaksi anakronismiksi. Huumorin ytimessä on nykypäivän tuominen menneisyyden keskelle jatkuvalla syötöllä. Päähenkilö Untamo (Joonas Nordman) työskentelee linnan puhtaanapitopuolella, eli siivoaa linnan vessasta putoavia jätöksiä. Hän saa käsiinsä maapäärynän eli perunan ja ryhtyy startup-yrittäjäksi, taistelemaan vallitsevaa nauriin viljelyä vastaan. Samalla kun historiallisen komedian tekeminen tuntuu raikkaalta, koin, että elokuva on aavistuksen liian pitkä. Anakronistinen huumori jaksoi naurattaa enemmän elokuvan alussa kuin lopussa... Mutta hienoa, että historiallisen fiktion skaala Suomessa karttuu!