Mr. Holmes (2015)

Bill Condonin ohjaama Mr. Holmes (2015) perustuu yhdysvaltalaisen Mitch Cullinin romaaniin A Slight Trick of the Mind (2005), jonka päähenkilönä on ikääntynyt Sherlock Holmes. Jos olen ymmärtänyt oikein, Holmesin hahmon tekijänoikeussuoja on rauennut, ja siinä mielessä mahdollisuudet kuvitella uusia Sherlock-tarinoita ovat loputtomat. Cullinin romaanin kiinnostavuus on tarinan sijoittuminen Sir Arthur Conan Doyleen nähden kauas tulevaisuuteen, vuoteen 1947. Sherlock Holmes vierailee tässä elokuvassa jopa toisen maailmansodan jälkeisessä Japanissa ja näkee Hiroshiman katastrofin karun maiseman. Elokuvassa ollaan kovin toisenlaisessa maailmassa kuin siinä, mihin yleensä on totuttu. Mr. Holmes korostaa, että tämä tarina on nimenomaan Holmesin itsensä kertoma, ei Watsonin. Elokuvan alussa kertomuksen loppu on tosin kaikkea muuta kuin selvä: vanheneva Holmes on jo pitkään ollut eläkkeellä ja kesken jäänyt tapaus vaivaa mieltä. 

Bill Condonin tulkinnassa Sherlock Holmesia esittää Ian McKellen, joka oli kuvausten aikaan 76-vuotias. Elokuvan kuvitteellisessa maailmassa Sherlock Holmes on käsittääkseni 93-vuotias. En muista vähään aikaan nähneeni elokuvaa, jossa jo suhteellisen ikääntynyt näyttelijä on maskeerattu vielä ikääntyneemmäksi. Tai oikeastaan elokuvassa on kaksi aikatasoa, sillä toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta takaudutaan välillä kolme vuosikymmentä taaksepäin. McKellen näyttelee siis sekä yli 90-vuotiasta että vähän päälle 60-vuotiasta. Tämä toimii yllättävän hyvin ja luontevasti, vaikka varmaankin ohjaaja on joutunut pitkään harkitsemaan, miten aikatasojen merkitseminen parhaiten onnistuisi. Ian McKellen onnistuu erinomaisesti esittämään yli 90-vuotiaan vanhuksen haurautta. Mr. Holmes käsittelee paitsi vanhenemista ja orastavaa muistisairautta myös empatiaa, tai pikemminkin kykenemättömyyttä empatiaan. Vasta myöhäisellä iällä Holmesille valkenee, mitä myötätunto tarkoittaa.