Takki ja liivit pois (1939)

Jorma Nortimo (1906–1958) on jättänyt lähtemättömän jälkeen suomalaisen elokuvakomedian historiaan farssiohjauksellaan Rovaniemen markkinoilla (1951). Nortimolla oli vankka teatteritausta, niin Ylioppilasteatterista kuin myöhemmin Turun kaupunginteatterista, mutta hän oli myös elokuvanäyttelijä ja -ohjaaja jo 1930-luvulta lähtien. Ohjaajana hän aloitti draamoilla Syyllisiäkö? (1938) ja Halveksittu (1939). Komedia Takki ja liivit pois (1939) oli hänen kolmas ohjauksensa ja ensimmäinen komediansa. Pohjana oli Agapetuksen näytelmä Onnellinen Sakari (1932), joka oli menestynyt Kansallisteatterin näyttämällä pääroolissaan Aku Korhonen.  Takki ja liivit pois oli Suomen Filmiteollisuuden 22. elokuva, ja tähän myös alku viittaa: katsoja näkee ensimmäisissä kuvissa auton, joka perässä on SF-laatta ja rekisterinumerona A-22.

Aku Korhonen ei ehkä ole kaikkein katu-uskottavin kirurgian professorina, mutta hänen esittämänsä Sakari Vartio on riemastuttava hahmo. Vastaanotollaan hän toimii boheemisti, vilkaisee potilaitaan nopeasti ja sanoo: ”Tulkaa pian uudestaan. Se on sata markkaa.” Takki ja liivit pois esittelee päähenkilönä arkielämästä vieraantuneen mutta herttaisen professorin, ja tuota pikaa toinenkin akateeminen hahmo astuu esiin, kun Kiinan-matkalta saapuu sosiologian professori Kalle Sorjamaa (Kaarlo Angerkoski), jota kutsutaan ”Kiinan Kalleksi”. Kiinalla on elokuvassa muutoinkin painoarvoa. Onkohan tämä ensimmäisiä kotimaisia elokuvia, joissa kiinalaiseen kulttuuriin viitataan kantavana aiheena? Sakari Vartion tytär Ilona (Sirkka Sipilä) ujuttautuu teatteripiireihin ja vie mukanaan isänsä nuoruudennäytelmän Mandariinin vankina. Teatterin johtaja Alfons Kukkaketo (Toppo Elonperä) muuttaa näytelmän nimeksi Seikkailu kaukomailla, mutta teksti on kokonaan Vartion kynästä, mikä hänelle lopulta valkeneekin. Akateemisista viittauksista voi vielä mainita loistavan lääketieteen professorien kostean illallisen, jossa kuunnellaan tieteellistä esitelmää!