Huhu (1961)

William Wylerin ohjaama Huhu (Children's Hour, 1961) perustui Lillian Hellmanin kohuttuun mutta suosittuun näytelmään, joka sai kantaesityksensä Broadwaylla 1934 ja pyöri kaksi vuotta. Keskiössä on tyttöjen sisäoppilaitos, jota Karen Wright (Audrey Hepburn) ja Martha Dobie (Shirley MacLaine) vetävät. Karen on pitkään ollut suhteissa lääkäri Joe Cardiniin (James Garner), mutta suhde ei ole ottanut edistyäkseen. Kun sisäoppilaitoksen ilkeämielinen lapsi laittaa liikkeelle huhun, että Karenin ja Marthan välillä on rakkaussuhde, kaikki romahtaa. Vanhemmat hakevat lapsensa pois, Karen ja Martha eristäytyvät, ja lopulta Joekin lähtee. Naisten välisen rakkauden kuvauksena Huhu on toki vähemmän radikaali kuin Leontine Saganin Murrosiässä (Mädchen in Uniform, 1931), mutta Hollywood-kontekstissä Wylerin ja Hellmanin yhteistyö on poikkeuksellista. Kiinnostavaa on edelleen, että Wyler yritti ohjata Hellmannin näytelmän jo vuonna 1936, mutta käsikirjoitus oli pakko muuttaa heteroseksuaaliseksi kolmiodraamaksi. Lopputulos, Nämä kolme (These Three, 1936), nähtiin YLE 1:llä vuonna 2003. Kiehtovaa on myös se, että Marthan roolissa nähtiin ensimmäisessä versiossa Miriam Hopkins, joka sai vuonna 1961 kantaa uhrin sijasta syyllisen roolin: Hopkins esittää Lily Mortaria, tätiä, joka ei vaivaudu paikalle oikeuden eteen puolustamaan sukulaistaan Marthaa.

Huhu tuo mieleen John Cassavetesin Heräävän elämän (A Child Is Waiting, 1963), joka sijoittuu kehitysvammaisten lasten sisäoppilaitokseen. Samaa raastavuutta on myös Huhussa, vaikka Wylerin ja Hellmanin lapsikuvassa on vielä diabolisempia piirteitä. Aikuiset ovat tyrmistyttävän avuttomia lasten pahantahtoisuuden edessä. Huhussa mieleen jää loistelias kuvaus ja kompositiotaito, samoin Shirley MacLainen hieno roolisuoritus.