
John Cassavetesin ja Stanley Kramerin yhteistyö ei taustatietojen mukaan toiminut kovin hyvin, mutta lopputulos puhuu toista kieltä. Erityisen vaikuttavaa on näyttelijäohjaus: Judy Garland tekee uransa loppuvaiheen merkittävimmän roolisuorituksen, mutta oikeastaan kaikki näyttelijätyön palaset loksahtavat kohdalleen. Vaikuttava on myös Bruce Ritcheyn tulkitsema autistinen lapsi, joka elokuvan lopussa ottaa haparoivia askeleita itsensä ilmaisemisen pitkällä tiellä. Elokuva on enemmän elokuva aikuisista kuin lapsista. Reubenin vanhemmilla on vaikeuksia suhteuttaa omaa elämäänsä lapsen elämäntilanteeseen ja hyväksyä sitä, ettei lapsi ehkä täytä vanhempien odotuksia. Samaan tapaan Jean Hansenille Reuben on vain välikappale löytää mielekkyys omalle elämälle. Vaikuttavassa loppukohtauksessa isä-Ted saapuu koulun juhliin ja ymmärtää, miten arvokasta on kuulla, mitä lapsella itsellään on sanottavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti