Suruttomat sotapojat (Pack Up Your Troubles, 1932)

Stan Laurel ja Oliver Hardy kuuluivat koomikoihin, joiden huumori siirtyi sujuvasti mykkäkaudesta äänielokuvan aikaan, ja he osasivat hyödyntää myös uutta elokuvateknologiaa, kuten äänivaiheen varhaiset lyhytelokuvat kertovat. Pitkät näytelmäelokuvat olivat kuitenkin tulleet jäädäkseen jo 1910-luvulta lähtien, ja moni koomikko, kuten Charles Chaplin, Harold Lloyd ja Buster Keaton olivat toteuttaneet erinomaisia pitkiä komediaelokuvia jo 1920-luvulla. Laurelin ja Hardyn feature film -tuotanto alkoi kuitenkin vasta elokuvalla Mohikaanimonnit motissa (Pardon Us, 1931). Seuraava oli Suruttomat sotapojat (Pack Up Your Troubles, 1932), joka palasi teemaltaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin. Edellisen vuosikymmenen anarkistisiin lyhytelokuviin verrattuna pitkät elokuvat olivat konventionaalisempia, ja usein niissä oli mukana myös sentimentaalinen pää- tai sivujuoni.

Alkuperäisnimi Pack Up Your Troubles viittaa ensimmäisen maailmansodan keskellä syntyneeseen marssisävelmään, jonka epäilemättä aikalaiset vielä muistivat. Mutta muutoin itse sota jää hyvin pienelle käsittelylle. Alussa Stan ja Ollie yrittävät kaikin keinoin välttää värväytymistä, mutta päätyvät lopulta rintamalle. He tutustuvat Eddieen (Don Dillaway), joka menehtyy, ja Eddien tytär (Jacquie Lyn) jää orvoksi. Sodan jälkeen kaverukset ottavat tehtäväkseen löytää Eddien vanhemmat, jotta nämä pystyisivät ottamaan orvon huollettavakseen. Tehtävä ei ole helppo, sillä Smith-nimisiä kansalaisia riittää... Pääosa elokuvasta kuvaa juuri tätä epätoivoista etsimistä. Huumori on paikoin hyvinkin fyysistä, haulikolla ammutaan takapuoleen ja pesäpallomailalla kalautetaan päähän, mutta mukana on myös hienopiirteisempää huumoria. Mieleen jää erityisesti iltasatukohtaus, jossa Eddien tytär kertoo Stanille sadun Kultakutrista ja kolmesta karhusta.