Alien – kahdeksas matkustaja (Alien, 1979)

Alien – kahdeksas matkustaja (Alien, 1979) oli Ridley Scottin läpimurtoelokuva. Se taisi olla myös ensimmäinen Scott-elokuva, jonka näin. Esikoispitkän Kaksintaistelijat (The Duellists, 1977) sain nähdä vasta tämän jälkeen VHS-nauhalta. Valkokankaalla Alien teki vaikutuksen jo visualisoinnillaan. Mieleen ovat jääneet alkuosan näkymät vieraalta planeetalta ja ennen kaikkea Moebiuksen suunnittelemat tuntemattoman avaruusaluksen interiöörit. Elokuvateatterissa Alienin klaustrofobinen tunnelma pääsi myös oikeuksiinsa. Oma lukunsa on H. R. Gigerin suunnittelema hirviö, joka elokuvassa hahmottuu vähä vähältä. Tiettävästi Scott oli kiinnostunut nimenomaan Gigerin pari vuotta aiemmin valmistuneista Necronom-teoksista, joiden pohjalta hirviö luotiin.

Dan O'Bannonin ja Ronald Shusettin käsikirjoitus valmistui jo ennen Tähtien sotaa, mutta scifi-aihe ei herättänyt studioiden kiinnostusta. Ilmapiiri kuitenkin muuttui, ja loppu on historiaa. Jos Lucasin ja Spielbergin avaruusfantasiaa väritti optimismi, Alien muistuttaa enemmän 1950-luvun tieteiselokuvia, joissa avaruuden vihamieliset tunkeutujat aiheuttavat harmia. Alien osoittautui kestosuosikiksi, joka sai useita jatko-osia tulevina vuosikymmeninä. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa päähenkilö oli mies, mutta elokuvassa päähenkilö Ripley (Sigourney Weaver) nuori nainen, jonka selviytymistarinasta on kyse. Hirviön voi tulkita miehisen hegemonian ruumiillistumana. Androidi Ashin (Ian Holm) toiminnan seurauksena hirviö pääsee alukselle, ja konkreettisesti Kane (John Hurt) synnyttää hirviön dramaattisessa pöytäkohtauksessa, joka ensi kerralla katsoessa järkytti erityisesti. Lopussa Ripley on kahden hirviön kanssa ja lopulta voittaa kamppailunsa.