Asterix ja Kleopatra (Astérix et Cléopâtre, 1968)

Asterix ja Kleopatra (Astérix et Cléopâtre, 1968) oli järjestyksessä toinen Asterix-albumeihin perustuva piirroselokuva. Edellisenä vuonna valmistunut Asterix gallialainen (Astérix le Gaulois) oli valmistunut ilman Albert Uderzon ja René Goscinnyn myötävaikutusta, mutta nyt tekijäkaksikko halusi olla vahvasti mukana, ja sen kyllä huomaa. Goscinny esiintyi myös elokuvan kreditoimattomana kertojana. Minulla elokuvaan liittyy nostalgisia muistoja, sillä näin sen 1970-luvulla Fennia-laivan elokuvateatterissa matkalla Turusta Tukholmaan. Teatteri oli muistaakseni laivan keulassa, ja esityksen on täytynyt olla 16-milliseltä filmiltä. Asterix ja Kleopatra oli tuotu Suomeen elokuvateatterilevitykseen elokuussa 1970. Asterix gallialainen nähtiin vasta tämän jälkeen vuonna 1973.

Asterix ja Kleopatra on viihdyttävä animaatioelokuva, varsinkin ranskankielinen alkuperäisversio. Mieleen on jäänyt varsinkin Kleopatran ruokien koemaistaja, joka arsenikkikakkua maistettuaan kierii lattialla ja voihkii: Oula, oula, oula, oula... Kokonaisuutena Asterix ja Kleopatra on erittäin musiikkipainotteinen, ja sitä voisi oikeastaan kutsua musiikkikomediaksi. Gérard Calvin sävellykset ovat monimuotoisia, välillä outojakin, kuten kohtauksessa, jossa merirosvopäällikkö vierii laivan portaat alas ja taustalla kuuluu lähinnä lännenelokuvista muistuttavaa pianon kilkutusta. Mieleen jäävä musiikkinumero on myös alun kylpykohtaus, jossa Kleopatran lauluun yhtyy hänen lemmikkileijonansa.  Asterix ja Kleopatra toimii parhaiten elokuvan alkupuolella, vaikkakin lopussa on myös kekseliäitä jaksoja, kuten taustaansa sulautuva vakooja, joka käy kuiskuttelemassa tietoja Julius Caesarille.