Heinäkuun 6. päivänä tuli kuluneeksi 78 Mika Waltarin näytelmän
Rakas lurjus kantaesityksestä. Waltari kirjoitti sujuvasanaisen komediansa Ansa Ikoselle, Edvin Laineelle ja Joel Rinteelle kesäkiertuetta varten, ja teos esitettiin ensi kerran Somerolla 1947. Tärkeänä mitoituksena oli Rinteen henkilöauto, johon mahtui vain kolme henkeä. Siksi rooleja ei voinut olla enempää. Elokuvaversio valmistui vuonna 1955, ja alkuperäinen kolmikko nähdään parhaassa loistossaan. Elokuvaa katsoessa voi kuvitella, miten loistavasti Ikosen, Laineen ja Rinteen muodostama trio on näyttämöllä toiminut. Sanomalehdistössäkin vastaanotto oli innostunutta. Turun Sanomat kirjoitti 8. heinäkuuta 1947:
”Waltari eilenkin piti katsomoa melkein repliikki repliikiltä ilon vallassa. Tämän farssikomediansa hän on kai tehnyt eräänlaisena välityönä, mutta ei suinkaan huolimattomasti, vaan jaksaen kevyellä tavalla ylläpitää täysin mielenkiintoa koko illan. Aihe ei ole uusi: kahden naisvihaajan käännyttäminen, mutta sen käsittely on koko ajan tuoretta ja kekseliästä. Repliikit satelevat ilon rakeilla, yleisö on tyytyväinen, ja päämäärä on saavutettu.”
Toivo Särkän ohjaama elokuvatulkinta syntyi kymmenessä päivässä. Sen kuvaaminen sujui joutuisasti, kun näyttelijät osasivat osansa perinpohjaisesti. Elokuvaa varten Waltari kirjoitti muutaman lisäkohtauksen, mikä avarsi tarinan tapahtumapaikkoja sekä huoneenvuokralautakunnan toimistoon että kouluun, jossa Kaino Itkonen (Ansa Ikonen) on harjoittelijana. Waltarin teksti on, kuten Turun Sanomien kriitikkokin totesi, kahden paatuneen naisvihaajan käännytystarina, mutta samalla Waltari tuli käsitelleeksi stereotypioita ja sukupuolisuuden rajoja tavalla, joka on studiokauden näytelmäelokuvassa todella poikkeuksellista. Edvin Laineen roolisuoritus arkistonhoitaja Siimeksenä on erityisen loistelias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti