Viimeinen apassi (Apache, 1954)

Robert Aldrichin ohjaus Viimeinen apassi (Apache, 1954) edustaa toisen maailmansodan jälkeistä vaihetta, jossa lännenelokuviin tuotiin vähitellen yhä enemmän alkuperäisten amerikkalaisten näkökulmaa. Kun sotaa edeltävissä westerneissä intiaanit olivat usein anonyymeja tyyppihahmoja, elokuvantekijät korostivat nyt useammin etnisen vähemmistön näkökulmaa, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Useimmiten samastumiskohde rakennettiin valitsemalla pääosaan tunnettu Hollywood-näyttelijä. Tuskin kukaan muu on näytellyt niin monia etnisiä rooleja kuin Anthony Quinn, joka urallaan esitti luontevasti niin eskimoa kuin hunnia. Mutta Hollywood teki myös haasteellisia valintoja, kuten Douglas Sirkin kolmiulotteisessa westernissä Punainen kotka (Taza, Son of Cochise, 1954), jossa intiaanipäällikön rooliin valittiin Rock Hudson. Samana vuonna valmistui Viimeinen apassi, jossa roolivalinta on lähes yhtä hätkähdyttävä, niskuroivana apassina nähdään Burt Lancaster. Tosin Lancasterin taidot vakuuttavat tässäkin!

Viimeinen apassi seuraa apassien surullista kohtaloa. Päähenkilönä on Massai (Burt Lancaster), joka passitetaan reservaattiin Floridaan. Massai kuitenkin pakenee Oklahomaan ja solmii liiton Nalinlen (Jean Peters) kanssa. Aldrich onnistuu saamaan asetelmasta jännitteisen: Massain vapaudenkaipuun vastakohtana ovat valkoisten takaa-ajajien päähänpinttymät, näkemykset viimeisestä taistelusta. Loppuratkaisu on yksinkertaisuudessaan vaikuttava. Kamppailu on eskaloitumassa, kun Nalinle synnyttää ja vauvan parkaisu saa väkivallan kierteen katkeamaan.