Menestyksen huuma (Sweet Smell of Success, 1957)

Luulen, että näin Alexander Mackendrickin ohjaaman draaman Menestyksen huuma (Sweet Smell of Success, 1957) ensimmäisen kerran vuonna 1990, kun se esitettiin televisiossa. Sen jälkeen katsoin VHS-tallennetta aina silloin tällöin, varsinkin Burt Lancasterin kylmän viileän roolisuorituksen vuoksi. Menestyksen huuma on erikoinen, ja erityinen, teos. Siinä on vaikutteita toisen maailmansodan jälkeisen film noirin perinteestä, mutta kyse ei sittenkään ole puhdasverisestä ”mustasta elokuvasta”. Samaan aikaan elokuvassa on teatterillisuutta, Eugene O’Neillin ja Tennessee Williamsin hengessä, ja takeena on Clifford Odetsin kosketus käsikirjoituksessa. Kaiken lisäksi ohjaajana on britti, Alexander Mackendrick, joka oli jäänyt vuonna 1954 työttömäksi Ealing-studioilta. Ohjaajan ote tuo 1950-luvun yhdysvaltalaiseen elämämenoon ulkopuolisen katseen.

Menestyksen huuman taustalla on Ernest Lehmanin kirjoittama novelli, joka ilmestyi alun perin Cosmopolitan-lehdessä vuonna 1950. Toimitus muutti tarinan otsikoksi ”Tell Me About It Tomorrow!”, sillä sen mukaan sana ”smell” ei istunut lehden profiiliin... Lehman ammensi omista kokemuksistaan, sillä hän oli työskennellyt newyorkilaisen lehdistövaikuttajan assistenttina ja päässyt seuraamaan lähietäisyydeltä media-alan intohimoja. Sittemmin Lehman sai kutsun Hollywoodin ja työskenteli monien tunnettujen elokuvien käsikirjoittajana ja teki yhteistyötä muun muassa Alfred Hitchcockin, Billy Wilderin ja Robert Wisen kanssa.

Menestyksen huuman keskushenkilö on Sidney Falco (Tony Curtis), joka toimii New York Globen kolumnistin J. J. Hunseckerin (Burt Lancaster) avustajana. Falcon ja Hunseckerin suhde on ristiriitainen valtasuhde, jossa Hunsecker on häikäilemätön hyväksikäyttäjä, mutta samalla Falco elää siitä hyödystä, jonka hän voi itselleen saada. Juonittelu huipentuu henkilökohtaiseen elämään liittyvässä tapauksessa, jossa Hunsecker pyrkii kaikin keinoin estämään sisarensa Susanin (Susan Harrison) suhteen jazzmuusikko Steve Dallasiin (Martin Milner). Elokuvan roolisuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia, mutta Lancaster on erityisen hyytävä manipulaattorin roolissa. Hänen suojamuurinsa läpi on vaikea tunkeutua. Kun Steve sanoo suorat sanat Hunseckerin diktatorisesta toiminnasta, jälkeenpäin ravintolassa Hunsecker uskoutuu Falcolle ja työntää kritiikin pois itsestään: Steve oli pilkannut niitä 60 miljoonaa lukijaa, joita armoitetulla kolumnistilla oli. Alexander Mackendrickin ohjaus korostaa ahtautta ja tiiviyttä. New Yorkissa tuntuu vallitsevan jatkuva ilta tai yö, autoja ovat kadut täynnä ja ihmiset tulvivat jalkakäytävillä, baareissa ja ravintolassa. Tämä ahtauden kokemus on osa elokuvan sanomaa: Menestyksen huuman henkilöhahmot ovat kuin vankilassa, josta he eivät pääse ulos. Viimeisessä kuvassa aamu vihdoin valkenee, ja Susan astelee pois veljensä taikapiiristä.