Herrasmieshuijarit (Dirty Rotten Scoundrels, 1988)

Herrasmieshuijarit (Dirty Rotten Scoundrels, 1988) on Frank Ozin ohjaama uudelleenfilmatisointi, jonka lähtökohtana oli Ralph Levyn komedia Kuin kukot orrella (Bedtime Story, 1964). Alkuperäisen 60-luvun käsikirjoituksen kirjoittivat Stanley Shapiro ja Paul Henning, jotka tulivat mukaan myös uuden version tekemiseen. Ehkä tämä jatkumo on tuonut Herrasmieshuijareihin ripauksen vanhan Hollywoodin tunnelmaa. Mieleen tulevat myös Carl Reinerin 1980-luvun komediat, kuten Paripeli (All of Me, 1984), joka ammensi 1930-luvun screwball-perinteestä. Kuin kukot orrella toi valkokankaalle odottamattoman parivaljakon, Marlon Brandon ja David Nivenin. Herrasmieshuijareissa samoissa rooleissa ovat Steve Martin ja Michael Caine. Asetelma sisältää transatlanttisen viittauksen: toinen huijareista on sofistikoituneempi ja taustaltaan englantilainen (Caine), toinen taas rahvaanomaisempi ja yhdysvaltalainen (Martin).

Herrasmieshuijarit sijoittuu Ranskan Rivieralle, Beaumont-sur-Meriin, joka on Lawrence Jamiesonin (Michael Caine) valtakuntaa. Hän tekeytyy sujuvasti salanimen kätköissä kansansa hyväksi työskenteleväksi ruhtinaaksi ja onnistuu petkuttamaan hyväntahtoisia matkailijoita, useimmiten yksin matkustavia amerikkalaisia leskirouvia. Paikkakunnalle ilmaantuu kilpailija Freddy Benson (Steve Martin), joka näyttäytyy amatöörinä. Aluksi he lyöttäytyvät yhteen, mestari ja kisälli -parivaljakoksi, kunnes tiet erkanevat ja alkaa ankara kilpailu siitä, kumpi menestyy huijarina paremmin. Herrasmieshuijarit on kepeä huvinäytelmä, eikä muuhun pyrikään. Itse katsoin sitä eräänlaisena metaelokuvana, joka ammentaa toisaalta veijaritarinoiden vuosisataisesta perinteestä, toisaalta Hollywoodin kultakauden komediasta. Tässä tehtävässä ohjaaja Frank Oz on onnistunut hyvin.