Pieni kauhukauppa (Little Shop of Horrors, 1960)

Roger Corman tuotti uransa aikana yli 400 elokuvaa, mutta hän oli myös tuottelias ohjaaja. Mieleeni on unohtumattomasti jäänyt vuoden 1979 tv-esitys Vincent Pricen tähdittämästä Punaisen surman naamiosta (The Masque of the Red Death, 1964), ja juuri Cormanin Poe-tulkinnat ovat kestäneet aikaa hienosti. Samaan aikaan Corman oli myös sujuva ja nopealiikkeinen B-tuotantojen ammattilainen, joka pystyi tekemään useita teatterielokuvia vuosittain. Kulttistatuksen on saavuttanut vuonna 1960 valmistunut Pieni kauhukauppa (Little Shop of Horrors), joka tiettävästi kuvattiin vain kahdessa päivässä. Tämän toki myös huomaa: elokuva on kuvattu, kuten Jack Nicholson myöhemmin muisteli, tv-tuotantojen tapaan. Kamerat olivat valmiina studiossa. Näyttelijät harjoittelivat kertaalleen takahuoneessa, minkä jälkeen marssittiin kameroiden eteen: valot päälle ja otos purkkiin.

Tarinan keskiössä on epäonninen floristi Seymour (Jonathan Haze), joka risteyttää yökönlehden ja kärpäsloukun ja saa aikaan kyltymättömän lihansyöjäkasvin. Pian alkaa Gravis Mushnickin (Mel Welles) kukkakaupassa tapahtua kummia. Corman tuo estradille toinen toistaan kummallisempia hahmoja. Sadistinen hammaslääkäri ei ole ehkä yhtä barokkinen kuin Frank Ozin myöhemmässä Pienen kauhukaupan versiossa vuonna 1986. Mutta erityisen mieleenpainuva on Cormanin tulkinnassa masokistinen hammaslääkäripotilas (Jack Nicholson), joka saa pohjatonta tyydytystä porakoneen käytöstä ja hampaiden kiskomisesta. Pienessä kauhukaupassa kommentoidaan ohimennen monenlaisia asioita, kasvitieteen lisäksi ruokailua, vegetarismia, vaihtoehtohoitoja... Elokuva leikittelee myös lajityypeillä, sillä loppupuolella mukaan tulee poliisielokuvista tuttu kertojaääni. Pieni kauhukauppa edustaa kirjavaa eksploitaatioelokuvan perinnettä, mutta samalla kyse on pienen tuottajan indie-elokuvasta, joka antaa suuntaa 1960-luvun audiovisuaaliselle kulttuurille.