6. marraskuuta 2022

Vaellus pimeässä (Circle of Danger, 1951)

Olipa hienoa nähdä pitkästä aikaa Jacques Tourneur -elokuva, ja vielä teos, jota en ole aiemmin nähnyt. Vaellus pimeässä (Circle of Danger, 1951) valmistui Iso-Britanniassa, Coronado Productions -yhtiön tuotantona, ja RKO levitti teosta sittemmin niin Yhdysvaltoihin kuin muuallekin maailmaan. Suomessakin Vaellus pimeässä esitettiin tuoreeltaan, mutta televisiossa se on nähty vain vuonna 1961. Trilleriksi luokiteltava teos ammentaa toisen maailmansodan jälkimainingeista. Päähenkilönä on yhdysvaltalainen Clay Douglas (Ray Milland), jonka veli on kuollut Ranskassa sodan loppuvaiheessa. Kuolemaan liittyy epäselvyyttä, mitä Douglas lähtee penkomaan. Elokuva rakentaa brittiläisen mielikuvitusmaailman, jossa Lontoon lisäksi liikutaan Skotlannin jylhissä maisemissa. Waleskin saa osuutensa elokuvan sivuhenkilöiden kautta.

Vaellus pimeässä punoo yhteen kaksi tarinalinjaa. Clay tapaa Elspeth Grahamin (Patricia Roc), ja suhde alkaa orastaa, tosin katkelmallisesti. Toinen tarinalinja kuljettaa Clayta eteenpäin, ja hän tavoittaa kaikki ne, jotka voisivat vielä kertoa veljen salaperäisestä kohtalosta. Tiedonhankinta on haasteellista, ja monet viivästykset tapaamisista koettelevat Elspethin kärsivällisyyttä. Poikkeuksellinen on jakso, jossa Elspeth saa allergisen kohtauksen. En muista toista aikakauden elokuvaa, jossa viitattaisiin allergiaan. Vaellus pimeässä viehättää odottamattomilla ratkaisuillaan.

Vaellus pimeässä on erityisen kiinnostava toisen maailmansodan muiston näkökulmasta. Clay Douglas on tullut etsimään selvyyttä veljensä kohtaloon. Samalla väistämättä valkenee, ettei sota ole vain sankarillisten tekojen ja tapahtumien maailma: se on vaikeiden, traumaattisen kokemusten värittämä, ja kun totuus lopulta valkenee, käy ilmi myös sodan armottomuus. Etsiessään silminnäkijöitä Clay tutustuu miehiin eri yhteiskuntaluokista: hänen eteensä tulee sodan mikrokosmos. Juuri yllätyksellinen loppuratkaisu on elokuvassa vaikuttavinta. Se pyrkii löytämään rauhan menneisyyden ja nykypäivän välillä.

Ei kommentteja: