Vaellus pimeässä punoo yhteen kaksi tarinalinjaa. Clay tapaa Elspeth Grahamin (Patricia Roc), ja suhde alkaa orastaa, tosin katkelmallisesti. Toinen tarinalinja kuljettaa Clayta eteenpäin, ja hän tavoittaa kaikki ne, jotka voisivat vielä kertoa veljen salaperäisestä kohtalosta. Tiedonhankinta on haasteellista, ja monet viivästykset tapaamisista koettelevat Elspethin kärsivällisyyttä. Poikkeuksellinen on jakso, jossa Elspeth saa allergisen kohtauksen. En muista toista aikakauden elokuvaa, jossa viitattaisiin allergiaan. Vaellus pimeässä viehättää odottamattomilla ratkaisuillaan.
Vaellus pimeässä on erityisen kiinnostava toisen maailmansodan muiston näkökulmasta. Clay Douglas on tullut etsimään selvyyttä veljensä kohtaloon. Samalla väistämättä valkenee, ettei sota ole vain sankarillisten tekojen ja tapahtumien maailma: se on vaikeiden, traumaattisen kokemusten värittämä, ja kun totuus lopulta valkenee, käy ilmi myös sodan armottomuus. Etsiessään silminnäkijöitä Clay tutustuu miehiin eri yhteiskuntaluokista: hänen eteensä tulee sodan mikrokosmos. Juuri yllätyksellinen loppuratkaisu on elokuvassa vaikuttavinta. Se pyrkii löytämään rauhan menneisyyden ja nykypäivän välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti