Uhrattua elämää (Imitation of Life, 1934)

John M. Stahlin Uhrattua elämää (Imitation of Life, 1934) perustuu Fannie Hurstin suosittuun romaaniin, jonka myöhemmin toteutti myös Douglas Sirk. Silloin suomenkielinen nimi oli Suurinta elämässä (Imitation of Life, 1959). Stahlin melodraama on vaikuttava, aikanaan poikkeuksellinen teos: keskiössä on kaksi yksinhuoltajaäitiä, jotka ryhtyvät yrittäjiksi. Elokuva käsittelee paitsi naisen asemaa myös etnisyyttä, sillä toinen äideistä on musta, toinen valkoinen. Elokuvan alussa Beatrice Pullman (Claudette Colbert) on juuri jäänyt leskeksi ja hoitaa pientä tytärtään kylpyhuoneessaan. Paikalle saapuu Delilah Johnson (Louise Beavers), joka on etsimässä työtä. Tuota pikaa hänestä tulee Beatricen taloudenhoitaja. Myös Delilahilla on tytär, poikkeuksellisen vaaleaihoinen Peola. Ennen pitkää Beatrice ja Delilah päätyvät yrittäjiksi, kun Delilahin salaiseen reseptiin perustuvat pannukakut osoittautuvat menestykseksi.

Uhrattua elämää käsittelee yhteiskunnallisten teemojen ohella äidin rakkautta. Beatrice ja Delilah tekevät kaikkensa tyttäriensä tähden, mutta vähitellen lapset erkanevat vanhemmistaan. Kysymys rodusta nousee pintaan erityisesti Delilahin ja Peolan suhteessa, sillä Peola häpeää äitiään ja yrittää tekeytyä valkoiseksi. Lopussa, Sirkin version nähneille tämä ei liene yllätys, Delilah menehtyy, ja kuolinvuoteellaankin hän puhuttelee tytärtään, joka on poissa. Vasta hautajaisissa Peola ilmestyy surijoiden keskelle, katuu pohjattomasti ja kertoo olevansa syyllinen äitinsä kuolemaan. Peola toteaa, että äiti oli ollut hänen orjansa, joka oli pyytettömästi palvellut tytärtään. Sirkin versiossa hautajaiskohtauksessa kuullaan vaikuttava Mahalia Jacksonin esitys. Stahlin tulkinnan sävy on kokonaan toisenlainen: mieleen jää se yhteisöllisyys, jolla hiljainen saattoväki kuljettaa Delilahia kohti viimeistä leposijaa.