Buster Keatonin Kenraali (The General, 1926) perustuu Yhdysvaltain sisällissodan tapahtumasarjaan, jossa pohjoisvaltiolaiset vakoojat sieppasivat The General -veturin huhtikuussa 1862, lähtivät ajamaan kohti Chattanoogaa ja pyrkivät vahingoittamaan konfederaatiolle tärkeää rautatielinjaa. Alkuperäistä The General -veturia säilytetään nykyisin Kennesaw’ssa, Georgiassa. Buster Keaton oli tiettävästi erittäin kiinnostunut rautateiden historiasta ja luki William Pittengerin muistelmateoksen The Great Locomotive Chase (1863). Olennaista Kenraali-elokuvan kannalta on, että Pittengerin teos oli kirjoitettu pohjoisvaltioiden näkökulmasta, mutta Keaton lähti toteuttamaan elokuvaansa konfederaation kannalta. Alkuperäistä veturia Keaton ei yrityksistä huolimatta saanut käyttöönsä, mutta muita sisällissodan aikaisia kulkupelejä onneksi oli vielä olemassa. Kuvaukset toteutettiin Oregonissa, jossa vanhoja rataosuuksia oli vielä jäljellä.
Kenraali valmistui vuonna 1926 ja sai ensi-iltansa poikkeuksellisesti Tokiossa vuoden viimeisenä päivänä. New Yorkin ensi-ilta koitti vasta tammikuussa 1927. Vaikka Kenraalia sittemmin on arvostettu keskeisenä Keaton-komediana, Yhdysvalloissa kriitikoiden suhtautuminen oli vaisua ja ristiriitaista. Jo kuvausvaiheessa ajatus kuuluisaan sisällissodan tapahtumaan kytkeytyvästä komediasta herätti pahennusta, samoin tietysti se, että Keaton otti elokuvaansa etelävaltioiden näkökulman. Kevään 1927 aikana Kenraali osoittautui kuitenkin kansainväliseksi menestykseksi, ja klassikon maineen elokuva saavutti vähitellen. Kenraali on huolellisesti käsikirjoitettu, kunnianhimoinen ja visuaalisesti kekseliäs. Vaikka olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja, pienet yksityiskohdat jaksavat naurattaa. Suosikkejani on kohtaus, jossa Johnnie (Buster Keaton) vääntää veturinsa avulla vaihteen kiskot sijoiltaan. Takaa-ajajien on pakko pysähtyä. Kymmenkunta pohjoisvaltiolaista sotilasta alkaa pohtia, miten rata saadaan korjattua ja alkaa juntata kiskoa hartiavoimin. Aikansa touhua katseltuaan veturinkuljettaja tulee paikalle, ottaa kirveensä ja kalauttaa kiskon heti paikalleen. Ammattimies on ammattimies.
Suomessa Kenraali nähtiin tuoreeltaan maaliskuussa 1927. Iltalehden mainoksessa (vasemmalla) korostettiin elokuvan ”suuruutta ja hauskuutta” sekä sen menestystä Tukholmassa ja Lontoossa. Suomen Sosialidemokraatin kriitikko kirjoitti 5. maaliskuuta:
”Buster Keaton, tasaisen huumorin edustaja filmissä, on hetken ollut poissa näköpiiristämme ja kun hän nyt sinne ilmestyy, on hän ’Kenraali’ United Artistsin filmissä, jota on valmisteltu 2 vuotta ja tuhlattu rahaa, niin että köyhää hirvittää. Oikeastaan Buster Keaton on amerikkalainen veturinkuljettaja, joka on tasaisen luontonsa koko syvyydestä rakastunut Anabelle Leehen (Marion Mack) ja kun sitten etelän ja pohjan valtioiden välinen sota alkaa, julistaa Anabelle, että Buster ei ole kelvollnen hänen silmiensä eteen muussa kuin sotilaspuvussa. (...) Filmi on täynnä amerikkalaista huumoria, Keatonin verratonta komiikkaa, joka pitää katsojan jännittyneenä ja hyvällä tuulella.”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti