Kateissa (Missing, 1982)

Costa-Gavras tunnetaan poliittisesta trilleristä Z – hän elää! (Z, 1969). Samaa lajityyppiä jatkoi elokuva Kateissa (Missing, 1982), joka oli ohjaajan siihenastisen uran kallein tuotanto. Tapahtumat sijoittuvat Chileen, vaikka maata ei käsittääkseni mainita dialogissa kertaakaan. Katsoja kuitenkin tunnistaa Augusto Pinochetin vallankaappauksen 1973: Santiago on kaaoksessa, ruumiita lojuu kaduilla ja laukaukset kaikuvat päivin ja öin. Keskiössä on yhdysvaltalainen nuori Charles Horman (John Shea), joka katoaa, ja hänen vaimonsa Beth (Sissy Spacek) ryhtyy etsimään miestään. Pian paikalle saapuu myös Charlien isä Ed (Jack Lemmon). Yhdessä Beth ja Ed vaeltavat viranomaisten, sekä sotilasjuntan että yhdysvaltalaisten diplomaattien, luona, mutta mitään ei tunnu löytyvän.

Costa-Gavrasin ja Donald E. Stewartin käsikirjoitus kulkee sujuvasti. Beth saa käsiinsä Charlien muistikirjan, lukee sitä ääneen, ja samalla takautuman dialogi sulautuu nykyhetkeen. Loistavia ovat myös Costa-Gavrasin ratkaisut muistikuvien tulkinnallisuudelle kohtauksessa, jossa sama tilanne nähdään neljään viiteen kertaan erilaisin nyanssein painotettuna. Sujuvasti 60-lukulainen kokellisuus istuu 80-luvun alun Hollywood-tuotantoon. Kateissa johdattaa katsojan myös vankileirinä käytetylle jalkapallostadionille, jossa Ed ja Beth käyvät etsimässä kadonnutta nuorukaista, turhaan. Erityisen vaikuttava on ruumishuonejakso, jossa vallankaappauksen raadollisuus paljastuu.

Luin katsomisen jälkeen Internet Movie Databasesta yleisön kommentteja. Oli kiinnostavaa nähdä, miten erilaisin tavoin 80-luvun poliittista trilleriä voi tulkita. Osalle katsojista Kateissa on poliittisen kaksinaismoralismin kuvaus, osalle vasemmistolaisen idealismin testamentti. Mistä tahansa ideologisesta suunnasta elokuvaa katsookaan, se tehoaa emotionaalisesti siksi, että Costa-Gavras tavoittaa sotatilan musertavan satunnaisuuden ja väkivallan alituisesta läsnäolosta seuraavan ahdistuksen. Käsikirjoituksen lisäksi Jack Lemmonin ja Sissy Spacekin vahvat roolisuoritukset kannattelevat elokuvaa. Vangeliksen musiikin ystäville Kateissa on tietysti välttämätöntä katsottavaa.