Raymond Bernardin
Kurjien toinen osa ”Les Thénardier” on yhdistelmä Victor Hugon romaanin toista osaa ”Cosette” ja kolmatta osaa ”Marius”. Alkuperäisromaanin tarinaa on myös merkittävästi lyhennetty juuri tässä kohtaa: Valjean joutui romaanissa vankilaan Montreuil-sur-Mer-vaiheen jälkeen ja pakeni sieltä noutaakseen Fantinen tyttären Cosetten. Bernardin
Kurjien toinen elokuva alkaa tilanteesta, jossa Valjean saapuu Thénardierien luokse Cosettea noutamaan. Thénardierien majatalo on lavastettu kuin 1800-luvun pariisilaiseen bulevarditeatteriin, ja tuntuu, että Bernardin elokuva antaa mahdollisuuden kurkistaa syvälle köyhyyden romantisoinnin historiaan. Teatraalisuutta, tai kuvaelman keinotekoisuutta, korostaa myös Bernardin ohjaustyyli: hän käyttää paljon kallistuneita, vinksahtaneita kuvakulmia. Vaikka Hugon
Kurjat on jäänyt mieleen eeppisenä panoraamana 1800-luvun alun Ranskasta, Bernardin tulkintaa katsoessa alkaa tuntua siltä, että ehkä romaanissakin näkyy Hugon laaja teatterikokemus: tapahtuman tiivistyvät lopulta melko suppeaan ihmissuhteiden verkostoon.
Kun Valjean on noutanut Cosetten (Josseline Gaël), elokuva siirtyy ajassa eteenpäin suoraan tämän 16-vuotispäivään. Tässäkin kohtaa tarinaa on tiivistetty, sillä Hugon romaanissa Cosette varttuu nunnaluostarissa, jossa Valjean on puutarhurina. Elokuvassa Valjean ja Cosette ovat jo ehättäneet Pariisiin, missä he asuvat väärän nimen turvissa. Cosette on tavannut Luxembourgin puistossa nuoren Marius Pontmercyn (Jean Servais), joka sattumalta asuu Pariisiin päätyneiden Thénardierien seinänaapurina. Mariuksen kautta tarinaan nousevat muistot Napoleonin sotien ajasta, sillä hänen isänsä on osallistunut Waterloon taisteluun. Mariuksen isoisä Gillenormand (Max Dearly) on kuin muistuma maailmasta, jota ei enää ole. Tätä korostaa myös Max Dearlyn humoristinen, voimakkaan tyylitelty näytteleminen. Lopulta tarinan kohtalot punoutuvat yhteen, kun Thénardierit yrittävät sekä kiristää Valjeaniä että uhata häntä yhteistyöllä rikollisryhmä Patron-Minetten kanssa. Marius on nuori vallankumouksellinen, ABC-opiskelijaliikkeen jäsen, joka lopulta päätyy ilmoittamaan tapahtumista poliisille, Javertille. Juuri ennen joutumistaan kiinni Valjean onnistuu kuitenkin pakenemaan. Toisen osan viimeiset kuvat ovat vaikuttavia: Valjean ja Cosette katsovat etäältä, kun poliisin vangitsemia rikollisia kuljetetaan vangeiksi kaleerille. Tässä kohtaa Arhur Honeggerin musiikki on mahtavimmillaan, sen raskas poljento luo kauhukuvan kohtalosta, joka voi odottaa Valjeania.
Raymond Bernardin Kurjien toinen osa ”Les Thénardier” on yhdistelmä Victor Hugon romaanin toista osaa ”Cosette” ja kolmatta osaa ”Marius”. Alkuperäisromaanin tarinaa on myös merkittävästi lyhennetty juuri tässä kohtaa: Valjean joutui romaanissa vankilaan Montreuil-sur-Mer-vaiheen jälkeen ja pakeni sieltä noutaakseen Fantinen tyttären Cosetten. Bernardin Kurjien toinen elokuva alkaa tilanteesta, jossa Valjean saapuu Thénardierien luokse Cosettea noutamaan. Thénardierien majatalo on lavastettu kuin 1800-luvun pariisilaiseen bulevarditeatteriin, ja tuntuu, että Bernardin elokuva antaa mahdollisuuden kurkistaa syvälle köyhyyden romantisoinnin historiaan. Teatraalisuutta, tai kuvaelman keinotekoisuutta, korostaa myös Bernardin ohjaustyyli: hän käyttää paljon kallistuneita, vinksahtaneita kuvakulmia. Vaikka Hugon Kurjat on jäänyt mieleen eeppisenä panoraamana 1800-luvun alun Ranskasta, Bernardin tulkintaa katsoessa alkaa tuntua siltä, että ehkä romaanissakin näkyy Hugon laaja teatterikokemus: tapahtuman tiivistyvät lopulta melko suppeaan ihmissuhteiden verkostoon. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti