Raymond Bernardin Kurjat (Les Misérables, 1934) on kolmen täyspitkän elokuvan kokonaisuus, jota pidetään Victor Hugon romaanin parhaimpiin kuuluvana filmatisointina, jo pelkästään siksi, että se kehittelee teemoja laveammin ja yksityiskohtaisemmin kuin moni myöhempi Kurjien versio. Se on myös legendaarisen ranskalaisen näyttelijän Harry Baurin (1880–1943) voimannäyte, ja hänen tulkintansa Jean Valjeanista vangitsee ensimmäisistä hetkistä lähtien. Ensimmäisessä kohtauksessa katsoja näkee väkevän vangin työmaalla, mutta hänet vapautetaan, ja seuraa tuttu kohtaus, joka on nähty Kurjien tulkinnoissa monia kertoja. Uupunut Valjean saa majapaikan papin kodista: pöytähopeat tarttuvat mukaan, mutta papin sanat jäävät elämään.
Bernardin Kurjien ensimmäinen osa on otsikoitu ”Une tempête sous un crâne”, ja se vastaa sisällöltään melko tarkasti Hugon romaanin ensimmäistä osaa. Alkuperäisessä romaanissa on yhteensä viisi osaa. Vuoteen 1815 sijoittuvan alun jälkeen tarina siirtyy ajassa kuusi vuotta eteenpäin. Valjean on nyt herra Madeleine, tehtaanomistaja ja Montreuil-sur-Mer-nimisen paikkakunnan pormestari. Poliisipäällikkönä toimii tiukkailmeinen Javert (Charles Vanel), joka on selvästi ankarampi kuin Hugon romaanissa. Valjeanin tarinan rinnalle rakentuu Fantinen (Florelle) traaginen kohtalo. Fantine on antanut aviottoman lapsensa Cosetten Thénardierien pariskunnan hoiviin ja koettaa epätoivoisesti koota varat lapsen ylläpitämiseksi. Ensimmäinen elokuva päättyy oikeudenkäyntiin, jossa Valjean paljastaa itsensä, Harry Baurin vaikuttavassa puheessa. Valjean rientää auttamaan Fantinea.
Täytyypä heti katsoa myös muut osat. Erityistä Bernardin elokuvassa on myös Arthur Honeggerin musiikki.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti