Keisarin pikku lemmikki (1955)

”Ein Farbfilm für alle, die Freude am Leben haben!” Värielokuva kaikille, jotka iloitsevat elämästä. Näillä sanoilla mainostettiin Ernst Marischkan romanttista komediaa Keisarin pikku lemmikki (Die Deutschmeister, 1955). Elokuvassa on lempeät Agfacolor-värit, joita on syystäkin kannattanut mainostaa. Keisarin pikku lemmikissä tiivistyy wieniläisen elokuvan historiaa. Ernst Marischka oli tehnyt jo 1930-luvun alussa käsikirjoituksen Wilhelm August Jurekin Deutschmeister-sotilasmarssin syntyhistoriasta. Nyttemmin Jurekin marssi ei ole enää paljonkaan parrasvaloissa, mutta 1900-luvun alussa se kuului sotilassoittokuntien vakionumeroihin. Marischka tarjosi käsikirjoitusta Géza von Bolvárylle, joka ohjasi sen nimellä Frühjahrsparade (1934). Sittemmin Henry Koster ohjasi aiheesta vielä toisinnon Kevätparaati (Spring Parade, 1940), joka oli Hollywoodin nostalginen Wien-hommage Anschlussin jälkeen.

Keisarin pikku lemmikin ehdoton keskipiste on nuori Stanzi (Romy Schneider), joka saapuu alppikylästä keskelle Wienin humua. Ennustaja on povannut romanssia, joka lopulta toteutuukin, vaikkakaan ei ensimmäisen vastaantulijan vaan nuoren korpraali Jurekin (Siegfried Breuer Jr.) kanssa. Historian siipien havinaa on siinä tosiasiassa, että Romy Schneiderin isä Wolf Albach-Retty näytteli vuoden 1934 versiossa Jurekin roolin. Albach-Retty avioitui vuonna 1933 Magda Schneiderin kanssa, ja heillä oli kaksi lasta, Romy ja Wolf-Dieter Schneider. Magda Schneider teki vahvan paluun valkokankaalle 1950-luvulla yhdessä tyttärensä kanssa. Keisarin pikku lemmikissä hän näyttelee Stanzin tätiä Thereseä. Yhteinen ura jatkui samana vuonna kuuluisassa Sissi-elokuvien sarjassa. Hämmästyttävän luontevasti Romy Schneiderilta luonnistui niin maalaistytön kuin prinsessankin rooli.

Keisarin pikku lemmikin hauskimpia kohtauksia on kekseliäs parturijakso. Wieniläisen elokuvan ruumiillistuma oli näyttelijä Hans Moser, joka tällä kertaa esittää parturi Jeremias Swobodaa. Hän oli esittänyt saman roolin jo vuonna 1934! Moserin wieniläinen aksentti on sen verran hankala, että vain puolet verbaalisesta huumorista avautuu, mutta kohtauksen slapstick-henkisyys toimii silloinkin. Toinen wieniläinen ikoni oli näyttelijä Paul Hörbiger, joka esittää keisari Franz Josefin roolin, itseoikeutetusti, sillä hänetkin oli nähty samassa tehtävässä 21 vuotta aiemmin. Nyt tutisevan keisarin hahmo luonnistuu vielä mehukkaammin.  Keisarin pikku lemmikin avainkohtauksia on Franz Josefin ja Saksan keisarin Vilhelmin (Wolfgang Lukschy) kohtaaminen. Stanzi on kätkenyt leivonnaiseen Jurekin sävellyksen, jotta se päätyisi johtajien tietoon. Deutschmeistermarsch soi elokuvan lopussa tiheään, mutta Jurekin säveliä enemmän mieleen jäävät Robert Stolzin sävellykset, joita kuultiin jo 30-luvun tulkinnossa.